Historiaa

Heikki Kosken muistelmia

KUN  PRINSSI  PHILIP  VIERAILI  ALKON   STRÖMSÖN  SAARELLA

Vuonna 1947 Englannin prinsessan Elisabetin ja Kreikan prinssin Philip Mountbattenin häät olivat merkittävä mediatapahtuma, joka jäi seitsenvuotiaan pikkupojankin muistikuviin. Tosin nuorempi prinsessa Margaret vaikutti jotenkin kiinnostavammalta tapaukselta. Kreikan entisen kuninkaan Yrjö I:n pojanpoika Philip oli luopunut toisen maailmansodan jälkimainingeissa oikeuksistaan Kreikan ja Tanskan kruunuihin, mutta sai useita brittiläisiä arvonimiä, muun muassa Edinburghin herttuan arvon.

Isänsä Yrjö VI:n kuoltua vuonna 1952 Elisabetista tuli kuningatar Elisabet II. Hänet näimme kaikessa loistossaan muun muassa Suomen Kuvalehden kansikuvassa. Prinssi Philipin monet suomalaiset näkivät samana vuonna luonnossa, kun hän oli seuraamassa Helsingin olympiakisoja. Olympiamatkan aikana Philip oli vieraillut myös muun muassa Saunaseuran uusissa tiloissa Lauttasaaressa. Eräästä myöhemmästä sauna- ja päivällisvierailusta (1970) presidentti Urho Kekkonen kertoo päiväkirjoissaan: Ilta kului hyvin ja lopuksi juotiin Riiga-balsamia. Philip sai pullon mukaansa klo 2 kun lähti pois. Iloinen heppu, on sillä Elisabethillä tietämistä.

Ehkä Kekkosen arvio olisi sopinut myös Philipin olympiavierailuun. Prinssi tutustui Helsinkiin ajamalla itse pienellä autolla ympäri kaupunkia ja urheilukilpailujen lomassa osallistui iltaisin seuraelämään. Le club de sauna -yökerhossa orkesterikoroke jäljitteli saunanlauteita, ja siellä Philip viihtyi sulkemisaikaan saakka. Kun kello läheni kolmea yöllä, kerhon emännyyttä sillä erää hoitanut Vivica Bandler kysyi isältään Erik von Frenckelliltä, voisiko Philipille huomauttaa sulkemisajasta. Erik von Frenckell arveli, että kun korkea vieras näytti viihtyvän, ei häntä voisi kehottaa lähtemään. Vivica Bandler tunsi kuitenkin olevansa vastuussa aukioloajan noudattamisesta ja kertoi Philipille, että hän emäntänä voi joutua vankilaan, jos aukioloaikamääräyksiä ei noudateta. Philip sanoi tulevansa vankilaan mukaan, mutta noudatti Vivica Bandlerin toivomusta ja poistui yökerhosta.   

Toukokuussa 1985 Philip saapui Suomeen WWF:n kansainvälisenä puheenjohtajana. Häntä ennen WWF:n puheenjohtajana oli toiminut Shellin johdossa ollut John H. London, joka puolestaan oli seurannut tehtävässä Hollannin prinssi Bernhardia. Tämänkaltaiset tehtävät sopivat hyvin kuningashuoneen jäsenille, ehkä paremmin kuin Shellin kaltaisten yritysten johdossa oleville: heillä on arvovaltaa ja mahdollisuuksia hyvien asioiden tukemiseen eikä liike-elämän kilpailuasemaa tai oman yrityksen ympäristöriskejä. Tosin he saattoivat toisinaan sortua metsästämään ja syömään riistaa, jota heidät oli valittu suojelemaan. Philip oli kuitenkin aidosti kiinnostunut luonnosta; erityisesti lintujen sanottiin olevan hänen harrastuksenaan. Hän toimikin WWF:n puheenjohtajana vuodet 1981-96. 

Suomessa minut oli valittu WWF:n Suomen rahaston hallintoneuvoston puheenjohtajaksi. Olinhan minäkin luonnosta ja sen suojelemisesta kiinnostunut, mutta pääasiallisin ansioni tehtävään lienee ollut se, että olin Alkon pääjohtaja. Jos jonkin pankin tai suuren teollisuusyrityksen pääjohtajasta olisi tullut WWF:n johtava luottamushenkilö, se olisi vaarantanut WWF:n tasapainopolitiikan. Alkolla ei ollut kilpailijaa. Samoin oli asian laita Finnairin osalta, ja niinpä minun sääntömääräisen kauteni päätyttyä seuraajakseni valittiin Finnairin pääjohtaja Antti Potila. 

WWF:n Suomen rahaston hallituksen puheenjohtajana oli IBM:n toimitusjohtaja Felix Björklund ja pääsihteerinä Mauri Rautkari. Me muodostimme kolmikon, joka oli vastuussa siitä, että Philipin Suomen vierailu hyväntekeväisyyskonsertteineen ja muine ohjelmineen valmisteltiin ja toteutettiin hyvin ja tuloksellisesti. Tuloksellisuus tässä merkitsi sitä, että WWF saisi Philipin vierailun aikana runsaasti lahjoituksia ja lisää tunnettuutta Suomessa.

Philipin Suomen vierailuun sisältyi kolme pääkohdetta: Finlandia-talolla järjestetty hyväntekeväisyyskonsertti, luontoretki Alkon omistamalle Strömsön saarelle ja presidentti Mauno Koiviston tarjoama päivällinen Kulosaaren Casinolla.

Saavuttuaan Suomeen Philip kiidätettiin lentokentältä Kalastajatorpalle valtion vierastaloon, johon hän majoittui. Hetken levähdys ja vaatteiden vaihto, sitten kiireesti Finlandia-taloon, jossa vastaanottoseremonioiden jälkeen siirryttiin ylipormestari Raimo Ilaskiven isännöimälle vastaanotolle ennen konserttia. Koska konsertti televisioitiin suorana lähetyksenä, lähdimme vaimoni Pirkon kanssa saliin vähän muita ennen. Toivotin ennen konsertin alkua salintäyden kutsuvierasjoukon tervetulleeksi ja kerroin myös, että tämän juhlakonsertin tuotot käytetään kokonaisuudessaan suomalaisten suojeluhankkeiden hyväksi. Pääsylipputuloina ja juhlajulkaisusta oli saatu yhteensä miljoona markkaa. Se oli hyvä alku näiden päivien aikana odotettavissa olleille lahjoituksille.

Tasan kello 19 Philip astui saliin ja televisiointi alkoi. Toivotin hänet lyhyesti (aikaa oli annettu 45 sekuntia) tervetulleeksi. Philip asteli puhujakorokkeelle ja kertoi parin minuutin verran, kuinka tärkeää on luonnon suojeleminen ja miten WWF toteuttaa osaltaan tätä tehtävää. Konserttikokonaisuus oli korkeatasoinen ja tyylikäs, tilaisuuden arvon mukainen.

Konsertin jälkeen Finlandia-talossa oli vielä ympäristöministeri Matti Ahteen vastaanotto, jonka yhteydessä Philip tapasi taiteilijat. Hän ehti kiertää myös kutsuvieraiden joukossa. Kun Seuran toimittaja haastatteli meitä Pirkon kanssa, Philip tuli paikalle ja halusi kuulla, mitä minulta kysyttiin. Kuultuaan, että kyse oli työn ja luottamustehtävän yhteensovittamisesta, Philip tuli tuekseni sanomalla, että minä toimin vapaaehtoisena enkä saa Suomen rahaston hallintoneuvoston puheenjohtajana mitään korvausta. ”Enkä minäkään saa tästä työstä palkkaa”, prinssi lisäsi.

Saatoin Philipin konsertin ja vastaanoton jälkeen valtion vierastaloon. Olympiastadionin kohdalla hän muisteli käyntiään Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 ja kertoi nauttineensa kisojen tunnelmasta. Puhuimme ajomatkan aikana muistaakseni myös jalkapallosta, mutta lähinnä seuraavan päivän saaristoretkestä, jonka ohjelmaa selvitin Philipille.

Se, että juuri Alkon Strömsön saari oli valittu luontoretkeilyn kohteeksi, johtui useasta syystä. Philipille haluttiin järjestää meriretki, jonka aikana hän toivomuksensa mukaan saisi katsella lintuja. Strömsö oli sopivalla etäisyydellä ja tiloiltaan riittävä, jotta siellä voitiin järjestää myös ruokailu ja lahjoittajien esiintymisiä.

Alko taas oli ollut aktiivinen WWF:n tukija. Se oli teettänyt 50-vuotisjuhliensa kunniaksi vuonna 1982 kuuden grafiikkatyön (Inari Krohn, Pentti Lumikangas, Simo Hannula, Marjatta Nuoreva, Vilho Askola, Urpo Huhtanen) sarjan, 300 kappaletta, ja luovuttanut sen WWF:n myytäväksi. Koko myyntituotto oli käytettävissä ”suojeluhankkeisiin alkuperäisen luontomme säilyttämiseksi”, kuten luovutuskirjassa todettiin. Idean isä oli luonnonsuojelusta kiinnostunut Alkon teollisuusjohtaja Heikki Suomalainen. Hänen seuraajansa Alkon tuotanto- ja tutkimusjohtaja Kalervo Eriksson jatkoi edeltäjänsä linjalla ja oli mitä sopivin lintuopas ja Strömsön tuntija merimatkalle.

Eikä ihan vähäinen syy ollut sekään, että Alkon pääjohtaja oli WWF:n Suomen rahaston hallintoneuvoston puheenjohtajana suunnittelemassa ja toteuttamassa Philipin ohjelmaa.

Strömsön alue oli ollut Alkon omistuksessa vuodesta 1961, jolloin se pääjohtaja K.-A. Fagerholmin aikana oli hankittu yhtiölle. Se käsitti noin 60 luotoa ja saarta. Henkilöstön vapaa-ajan virkistystoimintaa palveleva rakentaminen oli keskitetty Strömsön pääsaarelle, minkä lisäksi Brändholmenin saarella oli maja edustuskäyttöä varten. Muuten saaret olivat rakentamattomat. Ydinosa näistä saarista oli rauhoitettu lääninhallituksen päätöksellä vuonna 1983. Näin pyrittiin turvaamaan lintujen pesimärauha ja kallioiden kasvullisuus kauniilla ulkosaarilla.

Philip oli tyytyväinen meriretkeen. Hän oli ensimmäisenä bongannut kaksi kalasääkseä. Kaikkiaan oli kiikaroitu kolmisenkymmentä lajia. Niihin kuuluivat myös pilkkasiivet ja Suomessa uhanalaiset räyskät. Sateen vähän uhatessa kävelimme reippaasti noin puolen kilometrin matkan saaren rakennusten piha-alueelle, jossa ennen lounasta seurasimme Mauri Rautkarin suorittamaa WWF:n diaesittelyä. Päärakennukseen oli saatu mahdutettua paikat kahdellekymmenelle lounasvieraalle, muut söivät ulkotiloissa.

Lounaan jälkeen ennen tiedotustilaisuutta oli kaksi lahjoitusseremoniaa: Philipille luovutettiin
vasten istuttava puutarhakeinu, joka tullaan huutokauppaamaan Englannissa, ja WWF:n Suomen
rahastolle lahjoitettiin kannettava puhelin ”Talkman”, jonka luovutti Nokian johtaja Timo H.A.
Koski. Keinu oli jo lähetetty Englantiin, joten Philipin ei tarvinnut ottaa pihalla ollutta
kaksoiskappaletta kainaloonsa. Mammuttinäyttelyä pystyttävän Dipolin kongressikeskuksen
edustaja puolestaan ojensi kolme mammutinkarvaa myöntäen lahjoituksen vaatimattomuuden:
”Kolme hiusta tai karvaa päässä on todella vähän, mutta kolme hiusta soppalautasessa paljon.”
Paluumatkan jälkeen lahjoitusvuorossa oli Scan-Auton johtaja Hugo Ahlberg, joka lahjoitti Saabin
WWF:lle, sen Suomen rahastolle. Philip ehti piipahtaa myös WWF:n toimitiloissa.
Englannin suurlähettilään ja rouva Alan Brooke Turnerin vastaanoton jälkeen siirryimme meritse
Kulosaaren Casinolle, jossa presidentti Mauno Koivisto ja Tellervo Koivisto tarjosivat päivällisen
Philipille seurueineen. Meitä oli kaikkiaan noin 70, jotka nautimme pääruokana savustettua
kevätlohta.
Seuraavana aamuna 23. toukokuuta Felix Björklund, Mauri Rautkari ja minä saatoimme Philipin
hänen yksityiskoneeseensa, joka oli odottanut Helsinki-Vantaan lentokentän liikelentoalueella.
Ystävällinen lähtöseremonia päättyi vilkutuksiin. Kun kone nousi ilmaan, katsoimme toisiamme ja
huokasimme helpotuksesta: vierailu oli todellakin sujunut hyvin ja tuloksellisesti, kuten olimme
tavoitteeksi asettaneet.
Prinssi Philip teki hyvin sympaattisen vaikutuksen. Hän oli koko vierailun ajan rento ja
hyväntuulinen, oli kiinnostunut näkemästään ja kuulemastaan, kuunteli ja kysyi paljon. Näytti siltä,
että hän nautti roolistaan Maailman Luonnonsäätiön WWF:n puheenjohtajana ja koki Suomen
vierailunsa, kuten se olikin, tärkeänä tukena Suomen rahastolle. Hän jaksoi vastata
tiedotusvälineiden kysymyksiin, antaa haastatteluja ja mainostaa luonnonsuojelua ja siinä sivussa
WWF:n toimintaa ja varojen tarvetta. Philipin kanssa ei ollut vaikeaa viedä vierailuohjelmaa läpi,
kaikki tuntui sujuvan luontevasti.
Sain Philipiltä omistuskirjoituksin hänen 1982 ilmestyneen kirjansa A Question of Balance.
Kiitoskirjeessä hän vakuutti nauttineensa vierailuohjelmasta. Ehkä näin olikin; ainakin yritimme
tehdä parhaamme. Seurauksena vierailusta oli myös se, että useana vuonna sain Philipiltä
Buckinghamin palatsin postileimalla varustetussa kuoressa joulukortin, jossa kuningasperhe
poseerasi erilaisissa kokoonpanoissa, toisinaan vain hallitsijapari, toisinaan kuningataräiti ja lapset
mukana. Philipiä en enää ehtinyt tavata, sillä hallintoneuvoston jäsenenä voi olla vain kaksi kautta
peräkkäin.
9.4.2021 Heikki Koski