Pullopostia

Kansikuva

TV-sarjasta Hyvä herrat tuttu kansanedustaja Koskivuo eli Tollo eli Eero Melasniemi heitti pelastusrenkaan veden varaan joutuneelle. 

Kuva Iiro Nurminen

Hotelli Rivolin tiloihin Kuopioon kokoontui 14. - 15.5. 1991 noin seitsemänkymmentä alkolaista esimiestä neljästä eri piiristä. Osanottajia tuli Kuopion piirin lisäksi Keski-Suomen, Mikkelin ja Joensuun piireistä. 

Kokouksen teemana oli muuttuva roolimme. Aihetta tarkasteltiin laajasti eri näkökulmista. Pääkonttorin terveiset ja mielipiteet esittivät johtaja Reijo Salmi, osastonjohtaja Ilkka Kaski, varatuomari Kari Paaso ja alkoholihallinnon kehittämispäällikkö Juhani Hakala.

Laajasti pääsisvät ääneen myös piirien paikallisjohtajat ja myymälöiden esimiehet. Lauteille nousivat Varkauden paikallisjohtaja Risto Turunen, Iisalmen paikallisjohtaja Antti Moilanen, Pieksämäen paikallisjohtaja Isto Rouvinen, Helsinki 18 esimies Pekka Ruotsalainen ja Kaavin myymälän esimies Juhani Kemppi.

Ulkopuolisia luennoitsijoitakin oli runsaasti. Vähittäiskaupan ja ravintoloitsijan suhdetta Alkoon tarkasteli toimitusjohtaja Matti Hallman. Hänen mielestään Alko oli hyvä yhteistyökumppani.

Aivan päinvastaisia ajatuksia esitti Kuopion Kauppakamarin toimitusjohtaja Osmo Jääskeläinen. Hän vaati monopolin murtamista ja viinejä maitokauppoihin.

Savon Sanomien tunnettu pakinoitsija, eläkkeellä oleva pankinjohtaja Pentti Tuovinen kevensi luentosarjaa Alkon asiakkaan näkökulmasta. Viinakorttia Pentti kaipasi. Se oli omana aikanaan tärkeä dokumentti. Jos se oli taskussa, oli se varma merkki siitä, että se ei ollut kuivumassa. Hän suhtautui Alkoon hyvin myötämielisesti ja kehotti Alkon myyjiä ottamaan yhteiskunnassa se paikka, mikä heille kuuluu: päästää tai olla päästämättä.

Historian siivet havisivat. Tulevan lokakuun alussa lopetettaisiin kunnallisen alkoholitarkastajan virat. Piirikokouksen osanottajat todistivat symbolisen vahdinvaihdon kun Kuopion kunnallinen alkoholitarkastaja Jorma Mielonen luovutti tehtävänsä lääninhallituksen virkamiehille.

Hotellinjohtaja Olli Waris esitteli Rivolin kokousvieraille. Hän totesi, että Rivoli on Kuopion kallein hotelli, siinä on töissä 40 henkeä ja käyttökate on hyvä.

Iltahuviksi kolisteltiin Kallaveden kevätjäissä M/S Julienella. Syötiin hyvin ja maisteltiin Matti Heinon huolella valitsemia tuotteita.

Kokousjärjestelyistä vastasivat Kuopion paikallisosaston konttoristi Elsa Kytömaa ja koulutusohjaaja Matti Heino. Puhetta johti olosuhteiden pakosta vt. piiripäällikkönä toiminut Kyösti Leikas.

Henkilötiedoista löytyi taas kolmen sivun verran yksityisyyteen liittyviä ja siten kiinnostavia tietoja. Suurin osa valokuvalla varustettuja.

KORKKI N:O 2 - 2020

KORKKI N:O  4 - 2016

Alko-Altian Seniorit ry:n kulttuurimatka Tallinnaan 5. - 7.10.2016.

Mukana oli 96 jäsentä Helsingin, Rajamäen, Tampereen, Turun, Etelä-Karjalan, Kouvolan ja Itä-Suomen alaosastoista.

Ulkomaanmatka N:o 5

KORKKI N:O 5 - 2015

Alko-Altian Seniorit ry:n matka Berliiniin 30.9. - 2.10.2015.

Mukana oli 50 jäsentä Helsingin. Rajamäen, Tampereen, Turun, Etelä-Karjalan, Kouvolan ja Itä-Suomen alaosastoista.

Ulkomaanmatka N:o 4

KORKKI N:O 4 - 2014

Alko-Altian Seniorit ry:n matka Narvaan 8. -10.9.2014. 51 osallistujaa Helsingin, Rajamäen, Tampereen, Turun, Etelä-Karjalan ja Itä-Suomen alaosastosta.

Ulkomaanmatka N:o 3

KORKKI N:o 4 - 2012

Alko-Altian Seniorit ry:n matka Viipuriin 5. - 6.9.2012. 64 osallistujaa Helsingin, Turun, Etelä-Karjalan, Kouvolan ja Itä-Suomen alaosastoista. alaosastoista.

Ulkomaanmatka N:o 1

KORKKI N:O 2 - 2010

KORKKI N:O 2 - 2003

Kansikuva 

Eino Utriainen ja Olli Kunttu Porkkalantalon konekorjaamolla, josta kerrotaan sivulta 4 alkaen.

Kaikki artikkelin kuvat: Jallu K. Koski

Tässä Pullopostissa läpivalaistaan Alkon Konetekninen palvelu. Isossa firmassa oli monenlaista toimintaa.

Tutumpi nimi arkipuheessa oli konekorjaamo. Tämän ammattimiesten keskittymän tilat sijaitsivat osittain Salmisaaressa ja osittain Porkkalantalossa. Yksikössä  työskenteli kaksikymmentä miestä.

Konekorjaamon osaaminen oli häkellyttävän monipuolista, Se korjasi melkein mitä vain. Lähes kaikki Salmisaaren kiinteistön huolto- ja korjaustyöt hoiteli konekorjaamo. Vain sähkö- ja puutyöt teetettiin muilla.

Konekorjaamon miehet huolehtivat energia- ja ilmastointilaitteista, kylmälaitteista ja autojen sekä trukkien korjaamisesta. Myös Salmisaaren pullotussarjat huolsi konekorjaamo.

Salmisaaren korjaamolla oli käytössään huippunykyaikainen valvomo. Sillä seurattiin kaukolämpöä, höyryä, kaupunkikaasua, kylmä- ja lämmonkäyttövesiä, viemäreitä, ilmastointia, jäähdytyskoneita, valoja, ovien lukitusta jne.

Korjaamolla riitti hommia. Suurimpia työllistäjiä olivat alkoholijuomatehdas, kiinteistötulosyksikkö ja tutkimuslaboratorio.

Ja kaikki nämä erikoisosaamista vaativat tehtävät pystyttiin hoitamaan vain parinkymmenen miehen porukalla.

Pikantti yksityiskohta oli Kilpikaiwertamo. Siellä kaiverrettiin erilaisia kilpiä ja "rintarossimallisia" nimineuloja kevään muotiväreissä!

Pullopostin kirjeenvaihtaja oli ryhtynyt muistelemaan menneitä. Berliinin muuri oli murrettu pari vuotta aikaisemmin 1989 ja se oli nostanut muistot pintaan.

Oheisena hänen omakohtaisia muisteloitaan tuosta kommunismin kukkasesta.

Tässä Pullopostissa oli cocktailia kerrakseen. Hiljattain viisivuotiskaudeksi Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen esimieheksi nimitetyn Salme Ahlströmin tutkijanuraa avattiin lukijoille. 

Kerrottiin Kuopion piirin ensiapukurssista,

ja Kuo 1:n henkilökunnan huimista tempauksista asiakaskuntansa säilyttämiseksi. 

Virkeästi toimivan Alkon Eläkeläiset ry:n vuosikokouksen kulkukin selostettiin jämptisti.

Henkilötietoja-osio oli tapansa mukaan taas historiaa. Lähes jokainen alkolainen löysi kuvansa näiltä sivuilta vuosikymmenten mittaan. Sieltä kaikkien todellinen ikä paljastui vääjäämättä. Eipä taitaisi nylyisin onnistua enää tämmöinen meininki!

Kansikuva 

Alko tavaratalossa, myymälä Kouvola 2 Prismassa. Kouvolan myymälöistä kerrotaan sivulta 4 alkaen. 

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Kouvolassa oli vuonna 1991 kaksi myymälää. Ykkönen keskustassa ja kakkonen 6-tien varressa Prisman yhteydessä.

Ykkönen oli ollut edistyksellinen Alkon myymälä, sillä se oli ensimmäinen Alkon myymälä, josta pääsi suoraan Anttilan tavarataloon. Kouvola ykkönen avattiin 28.11.1988, siis ennen kuin Helsingin Stockmannin myymälä.

Oheisessa 6 sivun artikkelissa esitellään perusteellisesti molemmat myymälät ja niiden henkilökunnat.

Kyösti Lehto oli suunnitellut Kouvola ykköselle hulppean 870 neliön myymälän. Myymälää kehuttiin hienoksi, viihtyisäksi ja käytännölliseksi. Henkilökuntaakin oli 8 vakinaista ja 8 osa-aikaista.

Ykkösen myydyimmät tuotteet olivat sen ajan tapaan Koskenkorva, Dry Vodka ja Aperita. Kokonaismyynnistä 30 prosenttia myytiin 28 ravintolalle. Myymälän esimiehenä toimi Jarmo Pietiläinen.

Senioriksi ryhdyttyään Jarmo oli vuosikausia Alko-Altian Seniorit ry:n pääyhdistyksen hallituksen jäsen.

Kouvola kakkonen oli myös "riittävän tilava", viihtyisä ja käytännöllinen, sillä sekin oli Kyösti Lehdon käsialaa. Henkilökuntaa oli 5 vakinaista ja 7 osa-aikaista.

Myös Kouvola kakkosen kaksi menevintä tuotetta olivat Koskenkorva ja Dry Vodka. Aperita oli pudonnut kärkikastista. Kun sitä oli aiemmin myyty lava viikossa, menekki oli nyt pudonnut muutamaan kymmeneen pulloon. Ravintolamyynnin osuus oli vain pari prosenttia kokonaismyynnistä.

Myymälän esimies oli Rauno Sorsa. Asiakaskunta oli tolkun porukkaa.

Alkon myymälän sijoittaminen tavaratalon tiloihin oli vielä uutta ja ihmeellistä. Hyvin oli kaikki kuitenkin sujunut ja molemmat osapuolet olivat yhteistyöhön tyytyväisiä.

Tyhjäpulloasia oli saatu erinomaiseen järjestykseen. Prisma huolehti kuudella automaatilla tyhjistä pulloista ja Alko oli sopimuskumppani. Tyhjäpullokuitit kävivät molempien myymälöissä. Prisma oli palkannut vartiointiliikkeen huolehtimaan automaatin takana tyhjistä pulloista.

Kouvolan myymälät, Anjalankosken, Iitin ja Kuusankosken myymälät kuuluivat Kouvolan paikallisosastoon, joka puolestaan kuukui Kymenlaakson piiriin. Piiriin kuuluivat myös Haminan ja Kotkan paikallisosastot.

Kymenlaakson piirissä oli kaikkiaan 9 myymälää, joissa työskenteli 49 vakinaista ja 70 osa-aikaista. Piiripäällikkönä toimi Raimo Hakanen.

Kouvola on tunnettu rautatiekaupunki. Sen asema on alunpitäen rakennettu jo vuonna 1875 Riihimäen-Pietarin radan varteen. Kun Savon ja Kotkan radat sitten valmistuivat 1890-luvun vaihteessa, tuli Kouvolasta risteysasema. 

Kouvolassa oli vuonna 1991 asukkaita 32 000. Suurimmat työnantajat olivat VR ja Kouvolan kaupunki. Työssä käyvistä yli 70 prosenttia työskenteli palveluammateissa.

Sitten taas siunatuksi lopuksi kahden sivun verran työnsankareita, syntymäpäiväsankareita, eläköityneitä ja poisnukkuneita.

Kansikuva

Laborantti Sirpa Holm ja kemisti Elke Parkkinen fermentaatiolaboratoriossa. 50-vuotiaasta tutkimuslaboratoriosta kerrotaan sivulta 4 alkaen. 

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Silloinen sosiaaliministeri K.A. Fagerholm antoi 29.1.1941 määräyskirjeen yhdistää sosiaaliministeriön laboratorio Alkoholiliikkeen laboratorioon. Näin syntyi Oy Alkoholiliike Ab:n alkoholintutkimuslaboratorio. 

Tehtäväkseen se sai suorittaa "kaikkia alkoholikysymykseen liittyviä tieteellisiä, teknillisiä ja analyyttisiä tutkimuksia".

Vuonna 1991 laboratorio täytti kunnioitettavat 50 vuotta. Yksikkö esittäytyi n- 400 kiinnostuneelle avoimien ovien päivänä.

Tutkimuslaboratoriossa työskenteli keskimäärin 130 henkilöä. Vakinaisessa työsuhteessa oli n. 100 henkilöä. Laborantteja oli n. 40 ja n. 50 tutkijoina. Tutkijoista 23 oli suorittanut tohtorin tutkinnon ja muutkin ylemmän korkeakoulututkinnon. Tohtoreista 10 toimi yliopistojen dosentteina.

Laboratorio toimi Salmisaaren kiinteistön 8. ja 9. kerroksissa noin 4400 neliön tiloissa. Tutkimus tapahtui analyyttisellä, biolääketieteellisellä ja mikrobiologian osastolla.

Analyyttisen osaston tutkimukset kohdistuivat yhtiön tuotteisiin ja niiden raaka-aineisiin. Erityisesti laatuun vaikuttaviin aromiaineisiin ja laatukysymyksiin.

Analyyttisen osaston tehtävänä oli huolehtia siitä, että yhtiöllä oli käytettävissään osaaminen ja tekniikat alkoholijuomien laadunvalvontaan ja muuhun tuotekontrolliin.

Biolääketieteellisen osaston tutkimukset keskittyivät selvittelemään alkoholin vaikutuksia ihmisen elimistöön ja terveyteen.

Tutkimuksia tehtiin ihmisillä yhteistyössä yliopistojen kliinisten yksiköiden kanssa ja käyttämällä omia koe-eläinmalleja. Erityisesti alkoholin suurkulutuksen haittojen tutkimusta sovellettiin käytäntöön kehitettäessä suurkulutuksen diagnostiikkaa ja alkoholisairauksien lääkkeitä.

Alkon tutkimuslaboratorion suurin osasto oli Mikrobiologian osasto. Mikrobiologisten tutkimusten keskeisintä sisältöä olivat uusien tuotantomikrobikantojen rakentaminen yhtiön alkoholi-, entsyymi-, etikka ja hiivatuotannon tarpeisiin. Tutkittavat organismit olivat bakteerit, hiivat ja homeet.

Oheisena osastonjohtaja Matti Korholan pienoiselämäkerta ja koko tutkimuslaboratorion organisaatiokaavio.

Aune Nurhosen johtama Alkon Eläkeläiset ry sai Pullopostilta auliisti palstatilaa vuosikokouskutsulleen. Kokous pidettiin Ostrobotnian juhlasalissa.

Lopuksi vielä luettelo työn- ja syntymäpäväsankareista. Viikatemieskin oli käynyt.

Kansikuvassa

prosessi- ja tuotekehitysyksikön johtaja Timo Petäjä, Yksikön toiminnasta sivuilla 4-9. 

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Henkilöstölehti Pulloposti oli kokenut velvollisuudekseen tehdä monimuotoisen Alkon eri yksiköitä tutummiksi toinen toisilleen. Haluttiin antaa todenmukaista tietoa siitä mitä kukin alkolainen tekee omassa roolissaan.

Tässä numerossa esitellään laajasti Prostuke. Kun Salmisaaren tutkimuslaboratorion prosessitekninen osasto ja Rajamäellä olleet tekninen suunnittelu ja teknisen tiedon vienti yhdistettiin, syntyi Prostuke.Se tarkoitti yhteistyötä kotona ja kaukomailla.

Lähes 60 henkilön yksikkö läpivalaistiin perusteellisesti viiden sivun voimalla ja yksikön johtaja Timo Petäjä sai vielä oman sivun. Me Pullopostin lukijat tiesimme tämän jälkeen mitä Prostukessa puuhataan ja kuka tekee mitäkin.

Oululaissyntyinen kemian tohtori Timo Petäjä on tekevä mies. Amerikoissakin opiskellut kemisti oli ehtinyt kaiken muun ohella rakentaa vaimonsa kanssa kaksi omatotitaloakin. Vapaa-ajallaan ahkera mies hiihtää, laskettelee ja palloilee.

Tarkka analyysi tehtiin myös uudesta alkoholijuomien kotimaan myynnin johtajaksi nimitetystä Reijo Salmesta. Harkitseva hämäläinen ekonomi omasi monipuolisen kokemuksen Alkosta. Hän oli tullut taloon jo vuonna 1963 ja toiminut erilaisissa johtotehtävissä ympäri maata.

Reijo kertoi haluavansa olla delegoiva ja osallistuva johtaja, joka pyrkii säilyttämään Alkon turvallisena työpaikkana. 

Kuopion piirin alkolaiset saattelivat vossikkakyydillä toimistosihteeri Hilkka Korhosen eläkkeelle. 

Nimimerkki Kuopion Iänj raportoi Kuo 1:n ennakkoluulottomista pikku tempauksista. Asiakkaille maistatettiin alkoholittomia viinejä. Tuhatkunta asiakasta kävi maistelemassa. Paikallistelevisio, kolme radioasemaa ja paikalliset lehdet uutisoivat positiivisesti tapahtuman.

Seuraavaksi esiteltiin näyteikkunassa ja myymälän sisätiloissa viikon oluena yhtä merkkiä kerrallaan. Se oli jo liikaa myyntiosastolle, joka lähetti kaikille valtakunnan Alkoille mahtikirjeen. jolla kielsi "lainvastaisen" toiminnan.

Ja lopuksi taas kaksi sivullista mielenkiintoisia henkilötietoja.

Kansikuvassa

"Tammikuu", kuvannut Keijo Meriläinen, Kuusamo 1, ensimmäinen palkinto kamerakerhon vuosikilpailun diasarjassa aiheena vesi.

Alko oli huomattavasti monipuolistunut ja tehostunut yrityksenä 1980-luvun loppu-puolella. Pääjohtaja Heikki Koski kiitti lämpimästi konsernin henkilökuntaa hyvin tehdystä työstä.

Alko valmistautui yhdessä muiden pohjoismaisten alkoholimonopolien kanssa Euroopan yhdentymiskehitykseen ja sen tuomiin haasteisiin. Alko aikoi jatkaa pienin askelin väljempään suuntaan ja kehittää itseään yrityksenä.

Alkon aloitteesta vuonna 1950 oli perustettu Alkoholitutkimussäätiö. Tutkimusaiheena olivat alkoholin käyttö ja sen aiheuttamat ongelmat. Säätiö täytti nyt 40 vuotta ja sen kunniaksi satakunta asiantuntijaa oli kutsuttu Helsingin yliopiston pieneen juhlasaliin kuulemaan esitelmiä Alkoholisäätiön toimintatavasta ja säätiöiden merkityksestä tieteen ja tutkimuksen edistämisessä.

Vaikka Alko on Alkoholisäätiön rahoittaja, on säätiö toiminnassaan autonominen. Säätiö jakoi vuosittain varsinaisia apurahoja ja tutkimusapurahoja. Alkoholitutkimussäätiön ainoa vakinainen toimihenkilö oli tutkimusjohtaja, valtiotieteen tohtori Klaus Mäkelä. Säätiön hallituksen puheenjohtaja oli Ilkka Kanerva.

Kaikki me Pulloposteja lukeneet muistanemme, että se oli erinomainen henkilöstölehti. Aika ajoin Pulloposti osallistui valtakunnallisiin henkilöstölehtikatsauksiin ja -kilpailuihin. Niissä se menestyi hyvin. Pulloposti oli ihmisläheinen, selkeä ja ymmärrettävä henkilöstölehti. 

Suomalaisten henkilöstölehtien taso ei tuohon aikaan ollut kehuttava. Useimmista puuttui kriittinen keskustelu. Työntekijät ja heidän mielipiteensä eivät päässeet esille. Lehdet olivat ylhäältä alas tiedottavia ja sievisteleviä. 

Tässä joukossa Pulloposti oli poikkeus. Se oli henkilöstölehtien parhaimmistoa. Pullopostin puutteiksi laskettiin paperin laatu ja se, että toimitus ei peukaloinut tarpeeksi avustajien tekstejä. Joidenkin lehdessä julkaistujen kuvien todettiin olevan näppäilijätasoisia. 

Nykyisin Alkolla ei ole enää lainkaan henkilöstölehteä.

Pullopostin toimitusneuvosto valitsi tiedotustoimittaja Seppo Seppälän taas kahdeksi vuodeksi Pullopostin päätoimittajaksi. Seppo oli hoitanut tätä pestiä jo vuodesta 1976 lähtien, joten kokemusta oli.

Anniskelupolitiikan alan mies Tauno A. Tuominen oli pistäytynyt pari kertaa kymmenen vuoden välein Neuvostoliitossa tutkiskelemassa sikäläisiä anniskeluoloja. Oheisena hänen muisteloitaan Leningradin ja Gruusian ravintoloista.

Paikannimet ovat muuttuneet. Leningradista on tullut Pietari ja Gruusiasta Georgia.

Cocktail-osiossa kupli taas mukavasti.

Koskenkorvalla jaettiin ansioituneille Jaakko Ilkka-mitaleita. Sellaisen saivat pikkujoulussa Osmo Riipinen, Saila Nurminen ja Pentti Hautala.

Rajamäen tehdaspalokunnan paloauto kävi noutamassa Espoon Haukilahdesta teollisuusneuvos Matti Kaukisen viimeiselle työmatkalleen Salmisaaren tehtaalle. Komeasti lähti teollisuusneuvos. Paloauton valot vilkkuivat, torvet soivat ja rumpu pärisi. Musiikista vastasi Retuperän WPK.

Ja sitten taas siunatuksi lopuksi henkilötiedot, joita ei siihen aikaan tarvinnut salailla. Henkilötietoja-osio oli yhtenä tekijänä luomassa kuuluisaa alkolaista me-henkeä.

Kansikuvassa vanhoja joulukortteja, joiden yhteinen aihe on alkoholi. Glögistä nauttivat myös lapset ja sitä aikalainen raittiusväki luonnollisesti paheksui.

Ulla ja Seppo olivat paneutuneet joulukortin historiaan. Tämä on hyvää taustatietoa tämän päivän lukijallekin. Tänä vuonna ensimmäisen tunnetun joulukortin painamisesta on kulunut 180 vuotta.

Alkon Salmisaaren tehdas täytti 50 vuotta 7.11.1990. Tapahtuma oli merkittävä ja sitä juhlittiin oikein kunnolla.

Juhlapäivä alkoi lipunnostolla ja iltapäivällä työt lopetettiin ja nautittiin Alkon mieslaulajien säestyksellä kakkukahvit tehtaan ruokasalissa. Johtaja Erkki Anntila puhui viisaita sanoja. "Jos muutoksia ei tapahdu, jäädään paikoilleen ja kun muu maailma joka tapauksessa muuttuu, juoksee se meidän ohitsemme ja meille saattaa käydä huonosti. Paikoillaan pysyminen on usein seurausta uskomuksista, ideologiasta tai vain velttoudesta."

Vaikka Anttila oli monopolin miehiä, kertoi hän joutuvansa kysymään: "Entä jos toiset ajattelevatkin toisin? Mitä silloin? Ovatko Alkon rakenteet sellaiset, että ne kestävät avoimen kilpailun? "

Alkon aloittamaa tulosyksikköorganisaatiota Anttila piti yhtenä vastauksena tulevaisuuden haasteisiin. Teollisuusneuvos Matti Kaukinenkin oli todennut tulosyksikköorganisaation olevan mullistavin uudistus Alkossa viiteenkymmeneen vuoteen.

Anttila arvosteli Alkon moniportaista ja kallista organisaatiota. Esimerkiksi hän otti varsinaisia tuotteita asiakkaalle tekevästä työntekijästä pääjohtajaan. Alkossa saattoi olla yli kymmenn organisaatioporrasta. Valta- ja vastuusuhteet hämärtyvät ja informaatio kulkiessaan muuttuu tai katkeaa kokonaan.

Juhlat jatkuivat Kalastajatorpalla. Puheita pidettiin ja ansiomerkkejä jaettiin. Yli yhdeksänkymmentä tehtaan toimihenkilöä ja työntekijää sai Keskuskauppakamarin ansiomerkin.

Pois lähtiessään jokainen juhlija sai Olli Kauppilan kirjoittaman Salmisaaren historiikin ja Valto Kokon suunnitteleman täyden viskipullon. Pullon tunnusetiketin oli suunnitellut Alkon oma mies Jallu K. Koski.

Aikojen alussa, eli vuonna 1932 Oy Alkoholiliike Ab:n tilat olivat hujan hajan pitkin Helsinkiä. 

Vuonna 1935 pantiin toimeksi ja ostettiin kahden hehtaarin tontti Salmisaaresta. Julistettiin tehdas- ja keskusvarastorakennuksen luonnospiirustus-kilpailu. Kilpailuun kutsuttiin 4 arkkitehtia, joukossa Alvar Aaltokin. Luonnokset tilattiin myös professori Eliel Saariselta. 

Kilpailun voitti Väinö Vähäkallion "Arpanappula" ja hänen kanssaan tehtiin sopimus vuonna 1937. Työt aloitettiin saman vuoden kesäkuussa. Hallintoneuvoston päähän pälkähti lisätä rakennuksen yhteyteen myös pääkonttori. Helmikuussa 1939 olivatkin sitten jo harjannostajaiset ja pääkonttori muutti uusiin tiloihin maaliskuussa 1940.

Vuonna 1956 rakennuksen korkeaa osaa laajennettiin nykyiseen muotoonsa. 

Leena Warsell oli käynyt Skotlannissa viskimuseossa ja vaikuttunut siitä kuinka ylpeitä skotit ovat viskistään. Käynti innoitti hänet kirjoittamaan lennokkaan jutun suomalaisen viinan kunniaksi. "Kossupullo keskelle pöytää! Ranskalaisia emme ole, ruotsalaisikssi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia."

Rajamäen ja Salmisaaren tehtaiden työsuojelupäällikkö Jorma Jokinen kirjoitti topakan puoltopuheen stressin torjunnasta. Artikkeli oli suunnattu tehtaiden henkilökuntien ohella myös Alkon johdolle.

Ulkomaillakin oli taas reissattu. Alkon historian ja perinteen ystävät olivat käyneet lokakuun lopussa Siljan Silvia Reginalla viikonloppumatkalla Tukholmassa.

Laivan kokoustiloissa kuunneltiin useita Tukholmaan ja sen historiaan liittyviä luentoja. Irmeli Ranta luennoi ruotsalaisesta runoilija Carl Mikael Bellmanista. Irmelin luentoon liittyi myös ääninäyte. Alkon mieslaulajien jäsenet Harri Mieskylä ja Heikki Savolainen lauloivat Bellmanin lauluja.

Retken museotarjontaan liittyi tietenkin myös Vin & Spiritin museo.

Suomen Sahtiseura oli kustantanut Sahtikirjan. Toimittaja Ulla Asplund oli sen toimittanut. Kirjan julkistaminen tapahtui arvokkaissa tiloissa Hämeen vanhan linnan juhlasalissa. Lammin Alkon paikallisjohtaja Reima Numminen oli sitoutunut vastaanottamaan 50 markan hintaisen 160-sivuisen kirjan tilauksia.

Suolahden alkolaiset olivat saaneet Äänekosken alkolaisilta idean joupuuron syönnistä joulunseudun viimeisenä myyntipäivänä. Mukaan oli saatu myös paikkakunnan kirkkoherra päivää avaamaan.

Savonlinnan alkolaiset työnsivät kottikärryllä Sinikan eläkkeelle. 

Pyhäsalmen alkolaiset paikallisjohtaja Matti Leppäsen johdolla kärräsivät myymälänsä siivoojan Helli Latvalan eläkkeelle jätesäiliöllä. Kylän halki tapahtunut kärrääminen herätti ansaittua huomiota. Tapahtuma hupentui lähtömaljojen kohotukseen, kakkukahveihin, kukitukseen ja lahjontaan.

Alkon ja Mallasjuoman mieslaulajat pitivät 9. marraskuuta 1990 yhteiskonsertin Lahdessa. Haltioitunut ja kiitollinen yleisö antoi raikuvat aplodit molemmille kuoroille. Yleisöä oli saapunut "ihan Helsingistä ja Espoosta saakka". Konsertin päätyttyä Mallasjuoma tarjosi edustustiloissaan siemailtavaa iltapalaa. Viihtyvyys oli taattu.

Esimiesvalmennus XIV oli käynyt tukholmalaisissa viinakaupoissa. Ruotsinmaalle seilattiin Viking Linen m/s Mariellalla. Menomatkalla pääkonttorin pojat Jarmo Aaltonen ja Lennart Wahlfors kertoivat missä nyt mennään ja vertailivat Suomea ja Ruotsia keskenään. "Koulutuksen lähettiläs, aina nätti Johanna Aivio kertoi koulutussuunnitelmista", kunnes Marlin Ola Koskinen piti mainoskatkon.

Tukholmassa Bromman myymälän myymäläpäällikkö Kari Saarman esitteli sellaisen myymälän, jossa oli KAP kolmoset koekäytössä ja sitten oman uunituoreen myymälänsä, jossa oluet sai noukkia itse, mutta muut juomat oli haettava tiskin kautta. 

Entistä viisaampana Esimiesvalmennus XIV palasi koti-Suomeen.

Rajakaaressa 50 rajamäkistä pohti Alkon johtavan työterveyslääkäri Heikki Pesosen johdolla työvuosien laatua ja eläkepäivien vireyttä.

Hyvinkään keilahallissa Helsingin ja Rajamäen keilaajat ottivat mittaa toisistaan. Rajamäki voitti.

Vuorelan Paula oli ollut Viinikillan mukana Ranskassa huimalla 3000 kilometrin lenkillä tutustumassa juomaopin salaisuuksiin. Oheisena Paulan raportti onnistuneesta opintomatkasta, josta mieliin jäivät myös isäntien tarjoamat hienot lounaat ja illalliset juomineen. Ritareiksikin kiltalaiset lyötiin. Moet & Chandon tarjosi tervetuliaisjuomaksi Dom Perignonia!

"Viinikillan matka oli todella onnistunut opintomatkana. Bordeaux ympäristöineen , vanhat suuret kellarit aarteineen ja Saint Emillion , antoivat todellisen tunteen viinin viljelyyn ja valmistukseen" raportoi Paula.

Sitten vielä siunatuksi lopuksi Henkilötietoja palsta ja Pullopostin takakansi. Nämä silloisen henkilöstölehden osiot ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka läheiset suhteet Pullopostilla, eläkeläisillä  ja Alkon johdolla olivat. Ne olivat osaltaan luomassa sitä kuuluisaa Alko-henkeä ja tekemässä kaikista alkolaisista "yhtä suurta perhettä":

Kansikuva

Esimiespäivä pidettiin syyskuun 28. päivänä Espoossa, Dipolissa. Tapahtumasta kerrotaan sivuilla 4-11. 

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Tämä Pulloposti esitteli laajasti Dipolissa järjestetyn esimiespäivän sisältöä. Euroopan yhdentyminen ja sen mukanaan tuomat väistämättömät muutokset alkoholiasioissa olivat päivän päällimmäisenä aiheena.

Pääjohtaja Heikki Koski piti edelleen Suomessa harjoitetun alkoholipolitiikan perusajatuksena alkoholihaittojen ehkäisyä kokonaiskulutusta säätelemällä.

Palvelua pitää edelleen parantaa, mutta A-olut ja miedot viinit on pyrittävä säilyttämään Alkossa. Valistuksella ei juuri ole ollut mainittavaa vaikutusta. "Toiminnan sopeuttaminen muuttuvaan tilanteeseen pitää toteuttaa asteittain, sillä kertarysäyksellä koituvat seurausvaikutukset olisivat tuhoisat" totesi Heikki Koski. 

Esimisesvpäivä huipentui yhteiseen illalliseen. Paikalla oli kuutisensataa juhlijaa. Illan ohjelman suorittivat kokonaan alkolaiset itse.

Kuoro, laulusolisti, orkesteri, taikuri ja saagankertoja olivat oman talon väkeä. Silloisista esiintyjistä ainakin Tauno Miettinen ja Keijo Lehto ovat edelleen mukana ja esiintyvät tarvittaessa Alko-Altian Seniorit ry:n tilaisuuksissa.

Alkon Toimihenkilöt järjesti jäsenilleen ay-seminaarin m/s Viking Olympian auditoriossa. Laivaan nousi viitisenkymmentä jäsentä.

Seminaari pyörähti käyntiin jo 5 tuntia ennen laivan lähtöä. Lauteille pääsivät Kari Paaso Alkon lakiosastolta, ATH:n puheenjohtaja Taru Ryhti, pääluottamusmies Matti Haverinen, VLTL:n edustajat Pekka Eloranta ja Arja Miettinen.

"Kuuden aikaan laiva lähti purjehtimaan pelottavan myrskyiselle merelle ja pääsi kuin pääsikin pystyssä Tukholmaan".

Osanottajat pitivät seminaaria tarpeellisena.

Pulloposti haastatteli vuodesta 1985 alkaen ATH:n puheenjohtajana toiminutta Taru Ryhtiä. Taru pääsi kertomaan järjestönsä ja omat mielipiteensä ATH:n tavoitteista ja tulevaisuudesta. Euroopan yhdentyminen muuttaa väistämättä Alkon monopolia ja tuo uudenlaisia haasteitä myös ath:laisille.

Taru Ryhti oli tullut Alkoon jo vuonna 1962, joten hänellä oli jo tuolloin 28 vuoden kokemus monopolista.

Alko avasi 10.10.1990 uuden valintamyymälän Auraan. Tämän jälkeen Alkon myymälöitä oli kaikkiaan 239. Lisää oli tulossa.

Perjantaina 12.10.1990 Vuorannassa oli suuret juhlat. Koulutuskeskus täytti 20 vuotta. Se oli koulutuksen lisäksi alkanut tarjoamaan myös ravintola- ja majoituspalveluita. 

Kolmisensataa kutsuvierasta pääsi nauttimaan virallisista puheista, musiikista, tanssista ja buffet-pöydän antimista. 

Syntymäpäiväkakun korkkasivat koulutuksen tulosyksikön johtaja Eero Jaakola ja myyntipäällikkö Heljä Näränen.

Alkon vuokraamien mökkien arvostelut julkaistiin taas. Vuonna 1990 henkilökunnalle oli tarjolla 36 vuokramökkiä ja niiden lisäksi ympärivuotisesti Luosto ja Strömsö. Kuusamon Kolmilammen ja Pyhäselän Haapajärven mökit saivat parhaat pisteet.

Pullopostin cocktailina tarjoiltiin pingpongia. Joka kolmas vuosi pohjoiset viinakauppiaat kilpailivat pingiksen mestaruudesta. Tänä vuonna voiton vei Vin & Sprit,toiseksi tuli Alko. Alkon joukkueessa pelasivat mm. Riitta Kuisma ja Ulla Roitto.

Pullopostin kirjeenvaihtaja oli laittautunut Topkapin palatsin haaremiin Istanbulissa. Oheisena raportti haaremin arjesta.

Ja lopuksi tietenkin Pullopostin suosittu juorupalsta. Jotkut alkolaiset ovat kertoneet aloittaneensa Pullopostin lukemisen takalehtien Henkilötieto-osiosta.

Kansikuva

Liiketyöntekijöiden pääluottamusmies Pauli Makkonen Salmisaaren tehtaan pullottamossa.

Kannen kuvasi Tapani Tampo

Alkon Eläkeläiset ry oli täyttänyt keväällä 30 vuotta. Vireään yhdistykseen kuului noina aikoina 1200 jäsentä. Yhdistys oli jakaantunut seitsemään ala-osastoon: Helsinki ja ympäristö, Rajamäki, Etelä-Karjala, Mikkeli, Tampere, Turku ja Vaasa. Pääyhdistyksen puheenjohtajana toimi Aune Nurhonen.

Pulloposti haastatteli eläkeläisiä helsinkiläisten Kuntotalossa järjestämässä avoimien ovien päivässä. 

Alkon viinikiltalaiset olivat käyneet Skotlannissa tutustumassa viskin valmistukseen. Oheisena matkakertomus onnistuneesta reissusta.

Henkilötietoja-osio kertoi taas omia tarinoitaan alkolaisten elämän vaiheista. Palvelusvuosia ja ikää oli kertynyt kiitettävästi.

Vuorannan Kaukisen Milli oli palvellut taloa 30 vuotta ja Laurennon Hannelekin 20 vuotta.

Kansikuva

Alkon tuotevalikoima on monipuolinen. Juomista, teknokemian, bioteknisen tulosyksikön ja elintarviketulosyksikön tuotteista sivuilla 4-9.

Kannen kuvasi Jallu. K. Koski

Alkon valmistamia ja hinnastossa olevia viinoja oli 14, 1 hedelmäviina, 2 Jaloviinaa, 3 viskiä, 2 rommia, 15 likööriä. 2 katkeroa, 10 väkevää juomasekoitusta, 12 väkevää viiniä ja 3 mietoa viiniä.

Juomat oli pakattu isompiin ja pienempiin pulloihin, erikoispulloihin ja bag in box-säiliöihin, joilla alkoholijuomia toimitettiin mm laivoihin.  

Omien valmisteidensa lisäksi Alko pullotti myös ulkomailta astioissa tuotuja juomia.

Teknokemian tuotteita Alko valmisti n. 500 eri merkkiä. Tuotanto jakautui kolmeen ryhmään: teollisuudelle raaka-aineeksi myytävät tuotteet, autokemikaalit ja päivittäistavarat. Yli puolet tuotannosta meni teollisuudeen raaka-aineiksi.

Suurimpia ostajia olivat maali- ja painoväriteollisuus, sekä kosmetiikka- ja kemianteollisuus.

Rajamäen teknokemian tislaamo tuotti puhdasta väkiviinaa (A), puhdasta absoloitua väkiviinaa (Aa), raakaa absoloitua väkiviinaa (Ba), eskä tislauksen sivutuotetta (D). Väkiviinaa myytiin puhtaana tai denaturoituna. Denaturoituja lajeja oli 11.

Pakkauskoot vaihtelivat litran pulloista säiliöautoihin.

Autoilijoille ja veneilijöille olivat tuttuja Alkon valmistamat autokemikaalit. Polttoaineen jäänestoon tarkoitetut Masinol, Masinol i, Masinol kat i ja Diesel 100, Kesä-Lasol ja Lasol spray, polttonesteet Sinol ja Marinol ja Pesola autosampoo sekä Lukkosula.

Alko valmisti myös päivittäistavarakaupoissa myytäviä lasin- ja WC-puhdistuasineita ja polttonestettä.

Sairaaloille, terveyskeskuksille, apteekeille ja fysikaalisille hoitolaitoksille valmistettiin desinfioimisaineita. Terveydenhoidon tarpeisiin myytiin myös pirtua.

Tuotteet valmistettiin Rajamäessä ja markkinoitiin Salmisaaressa.

Biotekninen tulosyksikkö valmisti tuorehiivaa, lietehiivaa ja kuivahiivaa sekä polttimohiivaa Koskenkorvan tehtaalle.

Erikoishiivoja olivat seleenihiiva, rehuhiiva, kromihiiva ja sinkihiiva. Niitä Alko teki yhteistyössä Huhtamäen kanssa.

Tuotevalikoimasta löytyi myös kompostivalmiste HYVÄ MULTA.

Etikan valmistus oli Alkon ominta alaa. Rajamäen elintarviketulosyksikkö valmisti viljaviinasta Väkiviinaetikkaa, mallasviskistä ja mallasuutteesta Mallasetikkaa, maustamatonta Puna- ja Valkoviinietikkaa. Kotimaisista omenista valmistettiin käymisteitse Omenaviinietikkaa. Hunaja-Omenaviinietikka makeutettiin hunajalla ja Katajanmarja-Punaviinietikka maustettiin katajanmarjauutteella.

Elintarvikeyksikkö valmisti ohrasta myös Ohrakasta ja Kuitusta 

Koskenkorvan teollisuusyksikkö tuotti ja tuottaa Koskenkorvan viinan lisäksi myös paljon rehuja.

Tärkkelystä myydään puunjalostus-, sokeri-. siirappi- ja elintarviketeollisuudelle.  Puunjalostusteollisuus käyttää sitä paperin massa- ja pintaliimaukseen ja päällystykseen. 

Etanolin valmistuksen sivutuotteena syntynyt hiilidioksidi myytiin virvoitusjuomateollisuudelle, kasvihuoneille, hitsauksen suojakaasuksi ja tainnutuskaasuksi teurastamoille.

Pohjois-Karjala- projekti järjesti kesäkuussa 1990 Joensuun jäähallissa ja sen ympäristössä valtakunnalliset Koko kansan terveysmessut.

Näytteilleasettajia oli noin 200 ja näyttelyvieraita kolmen päivän tapahtumassa 8500.

Alko oli messuilla mukana näyttävästi. Joensuun Keskuskujan myymälän henkilökunta rakensi messuosaston alkoholipoliittisen suunnitteluyksikön toivomalla tavalla.

Terveysmessujen neuvottelutoimikunnan puheenjohtajana oli Pohjois-Karjala-projektin johtaja, professori Pekka Puska. Alkon edustajana neuvottelukunnassa oli johtaja Mikko Immonen. Messujen suojelijana oli maaherra Esa Timonen.

Alkoa pitkään palvelleiden joukko karttui. Vanhimmat olivat puurtaneet jo 40 vuotta ja nuorimmatkin vähintään 20 vuotta. Henkilötietoja osastolla oli peräti 28 alkolaisen kasvokuvakavalkadi.

Synttärisankareita oli 16 ja eläkkeelle jääneitä 23. Kuolleitakin muistettiin. Heitä oli 14.

Kansikuva

Leena Metso ja Tarja Koistinen pyöräilevät töihin kesäisin. Unto Behm lähes ympäri vuoden. Pyöräilystä sivuilla 12-14. 

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Alkon pääjohtaja Heikki Koski täytti 50 vuotta 24.6.1990. Pulloposti huomioi energisen ja osallistuvan pääjohtajan syntymäpäivän näyttävästi.

Heikki Kosken osallistuvuus on jatkunut näihin päiviin saakka. Hän on ainoana Alkon ylimpään johtoon kuuluvana liittynyt myös Alko-Altian Seniorit ry:n jäseneksi ja osallistunut sen toimintaan niin aktiivisesti, että hänet on kutsuttu yhdistyksen kunniajäseneksi. Hän on mm. tuonut Alkon tervehdyksen yhdistyksen 30-vuotisjuhlaan ja ollut juhlapuhujana yhdistyksen 40-, 50-, ja 60-vuotisjuhlissa.

Heikin meriittilista on mittava: hallintotieteiden tohtori, maaherra, ministeri, Alkon pääjohtaja ja Tampereen yliopiston kansleri. Tämän lisäksi lukuisat puheenjohtajuudet eri yhdistyksissä ja organisaatioissa.

Tämä Pulloposti oli pyöräilyn teemanumero. Lehti haastatteli neljää aktiivista alkolaista, jotka tekivät työmatkansa pääosin polkupyörällä. Tuohon aikaan kypärä oli vielä niin vieras kapine, että kukaan haastateltu ei sellaista käyttänyt.

Alkon Eläkeläiset ry täytti 30 vuotta. Tapiola Garden hotellissa pidettyyn 30-vuotisjuhlaan osallistui kolmisensataa yhdistyksen jäsentä. Tuohon aikaan Alkossa oli noin 2000 eläkeläistä, joista 1200 kuului Alkon Eläkeläiset ry:hyn. Alaosastoja oli kuusi. Valtaosa jäsenistä oli Helsingin seudulta.

Alkon pääjohtaja Heikki Koski toi juhlaan firman tervehdyksen ja lupasi yhtiön onnentoivotuksena lisämäärärahan. Alkon Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana jatkoi tarmokas Aune Nurhonen.

Kolmisen vuotta aikasemmin perustettu Alkolaiset historian ja perinteen ystävät järjesti historia-aiheisen tietokilpailun jäsenilleen. Sen voitti Ilkka Kaski. Yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Seppälä ja sihteeri Irmeli Ranta luovuttivat palkintokirjan voittajalle.

Viisitoista työnsankaria sai kuvansa tähän Pullopostiin, 63 alkolaista oli täyttänyt pyöreitä vuosia ja eläkkeelle oli jäänyt 6.

Tuoni oli korjannut 5 alkolaista, joukossa 109 vuotias Ida Virenius.

Kansikuva: 

Jallu K. Koski

Tämän Pullopostin pääteemana oli palautuspullon kiertokulku. Vuoden 1990 alusta lähtien Alkoon saattoi palauttaa kaikki sieltä ostetut pullot. Aiemmin vain Alkon omista pulloista maksettiin pantti. Alko oli ympäristötietoinen ja palautti omin kustannuksin Karhulan lasitehtaalle jätelasiksi pullot, joita ei täytetty uudelleen. Lasitehdas maksoi Alkolle 80 mk (n. 25 e) lasitonnilta. Se ei kattanut edes kuljetuskustannuksia.

Jätelasista tehdas valmisti käyttölasia ja lasivillaa, eivätkä pullot jääneet luontoon ihmisten riesaksi. Alko oli aikaansa edellä ympäristöasioissakin.

Uudelleen täytettäville pulloille Alko sai vuoden alussa huippumodernit laitteet. Yksi ihminen saattoi valvoa koko linjaston toimintaa. Kameratekniikkaan perustuva laitteisto kuvasi pullot, jakoi ne kuuteen lokeroon, joista yhteen menivät hylättävät pullot. Muut jatkoivat matkaansa kukin pullotyyppi omalla radalaan. Pullot ja laatikot kohtasivat toisensa uudelleen laatikon täyttäjällä. Kuusi tartuntapäätä nosti pullot laatikoihin. Kone jakoi laatikot neljälle radalle pullotyyppien mukaan ja lavakuormaaja nosti laatikot lavalle.

Tämän jälkeen pullot siirettiin varaston kautta Rajamäen, Salmisaaren ja Porkkalantalon pullottamoihin pestäviksi ja uudelleen täytettäviksi.

Einar Martelius vastasi uudesta lajittelulaitteistosta ja Eero Jussila tyhjäpullovarastosta.

Paljon on nykyalkolaisen elämä muuttunut. Tyhjien pullojen käsittely on ulkoistettu muiden hoidettavaksi. Pantti kyllä maksetaan palautuskuitin esittäjälle entiseen tapaan.

Syvää tietämättömyyttä ja mielen köyhyyttä osoittaa viime aikojen hallitusneuvottelujen yhteydessä annettu paikallisen viinitilan yrittäjän lausunto: "Alko on joutava pulju, joka joutaisi myydä pois"! 

Leena Kuuva Epo 4:stä oli tehnyt ystävättärensä Tertun kanssa kuukauden reppureissun Malesiaan.

Oheisena hänen matkakertomuksensa vaiherikkaasta reissusta.

Lopuksi vielä mittava joukko alkolaisia työn- ja syntymäpäivän sankareita. Joukossa myös pääjohtaja Heikki Koski.

Kansikuva:

Pääkonttori on ollut 50 vuotta Salmisaaressa. Marjatta Peltomaa kertoo sen vaiheista sivuilla 10 ja 11. 

Kannen kuvasi Jallu K.Koski

Alko aloitti toimintansa vuonna 1932. Vuoteen 1940 sen pääkonttori sijaitsi Eteläesplanadi 10:ssä, mutta tehdas- ja varastorakennukset olivat eri puolilla kaupunkia.

Alko ostikin jo vuonna 1935 tontin Salmisaaresta ja suunnitelmissa oli keskittää kaikki toiminnot sinne. Parin arkkitehtikilpailun jälkeen toteutettiin arkkitehti Väinö Vähäkallion ehdotus. Rakennustöiden jo alettua päätettiin lisätä tehdastilojen päälle vielä pääkonttorikin.

Ryssät hyökkäsivät tapansa mukaan Suomeen 30.12.1939. Se hankaloitti oleellisesti viimeistelytöitä. Sota loppui maaliskuussa 1940 ja samassa kuussa muutti Alkon pääkonttorikin uusiin tiloihin.

Arkkitehti Vähäkallio toimi rakennushallituksen pääjohtajanakin vuosina 1936 - 1940. Hän oli myös Suomen suurimpiin maatiloihin kuuluvan Kytäjän kartanon isäntä.

Siniristiliput liehuivat uljaasti Alkon pääkonttorin ovella perjantaina 30.3.1990. Oli juhlan paikka. Alkon pääkonttori oli ollut 50 vuotta Salmisaaren talossaan.

Myymälämuseon hoitaja Marjatta Peltomaa ja graafinen suunnittelija Jallu K. Koski olivat rakentaneet pääkonttorin historiasta kertovan näyttelyn. Pääjohtaja Heikki Koski avasi näyttelyn. Paikalla oli kolmisenkymmentä kutsuvierasta.

Henkilökunta juhli merkkitapahtumaa iltapäivällä yhtiön ruokasaleissa kakkukahveilla.

Taas oli kymmenelle alkolaiselle kertynyt merkittävä määrä palveluvuosia ja liki kolmellekymmenelle tavan vuosia. Pulloposti muisti eläkeläistenkin merkkipäivät.

Kansikuva:

Kerrospalvelussa jaetaan postit ja opastetaan kyselijät. Kansikuvassa Itämerentalon kolmannen kerroksen aina ystävälliset ja avuliaat Sirkka-Liisa Hoffman ja Marika Raittinen. Heidän työstään kerrotaan tässä numerossa.

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Tässä kaksi menneen ajan ammattinimikettä - kerrospalvelunhoitaja ja lähetti. Molemmat toimet olivat oman aikansa Alkossa tärkeitä ja välttämättömiä. Sähköpostia ei ollut, joten kaikki posti oli kirjepostia ja sen käsittely vaati monta käsiparia.

Oheisen jutun myötä palataan ajassa 33 vuotta taaksepäin.

Kuhmon Alkon väki kokosi myymäläänsä paikkakunnan historiasta kertovan valokuvanäyttelyn.

Kuvat esittivät Kuhmon keskustan näkymiä ja nuorison vapaa-ajan harrastuksia 1920-luvulta 1950-luvulle. Näyttely sai suuren suosion ja sitä kävivät katsomassa muutkin kuin Alkon asiakkaat.

Pankkialan työnantajaliitto oli julistanut työsulun ja helmikuun palkat jouduttiin maksamaan suoraan käteen. Pääkonttorilaiset noutivat tilipussinsa pääkonttorin kassalta, Salmisaaren tehtaan palkat jakoivat työnjohtajat ja myymälöiden väki sai rahansa keskuskassalta.

Palkka pankkiin -menetelmä tuli Alkoon 1960-luvun lopulla ja vakiintui lopullisesti 1970-luvulla. Vielä 1990 oli kuitenkin joitakin jääräpäitä, jotka tahtoivat tilinsä selvänä rahana suoraan käteen.

Ritva Sorento oli tehnyt ikimuistoisen Karibian risteilyn. Oheisessa jutussa hän kertoo kokemuksistaan suomalaisvalmisteisen risteilyalus Song of American huippupalveluista ja Karibian paratiisimaisemista.

Hyvää matkaa!

Juorupalsta kertoi taas henkilökunnan palveluvuosikymmenten täyttymisestä ja pyöreitä vuosia täyttävista alkolaisista.

Etukannessa:

Alkon erityismyynti toimitti mm. kirkkoviinit seurakunnille. Nämä ehtoollisastiat kuvattiin Lauttasaaren kirkossa. 

Kuva: Jallu K. Koski

Alkon myyntiosastoon kuuluva erityismyynti toimi Salmisaarentalon neljännessä kerroksessa. Toimistopäällikkö Maija Erosen vetämä neljän hengen tiimi toimitti alkoholijuomia laivoihin, lentokoneisiin, diplomaateille, edustustoille ja seurakunnille. Näille tahoille juomat myytiin eri hinnoilla kuin muille.

Ulkomaan linjaliikenteessä oleville aluksille ja lentokoneille juomien myynti oli verotonta,  tullivapaata ja rajoituksetonta. Myös kauppa-aluksille myytiin viinejä ja olutta rajoituksetta, mutta väkevien juomien määrän vaikutti alukset bruttovetoisuus ja reitti.

Suomessa toimivat diplomaattiset ja eräät muut samassa asemassa olevat edustustot saivat ostaa juomansa diplomaattihinnoilla.

Presidentin linna, Kultaranta, valtioneuvoston juhlahuoneisto, Kesäranta, Königstedt ja eduskuntatalo saivat juomansa erityismyynnistä, mutta niistä piti maksaa sama hinta kuin tavallisten asiakkaidenkin. 

Alkon pullottama Malaga, Tokaji, Imperial Mavrodaphne ja alkoholiton Rotlack muuttuivat erityismyynnissä pyhäksi Kirkkoviiniksi. Kirkkoviinin hinta muodostui hankintahinnasta ja parinkymmen prosentin provikasta.

Malagaa meni n. 70% kaikista viineistä. Vuosittain seurakunnille myytiin yli kaksikymmentätuhatta litraa Kirkkoviiniä.

Pullopostin kirjeenvaihtaja oli kavunnut Kiinan Muurille. Yksin liikkunut alkolainen kuvailee Suuren Muurin historiaa ja rakennetta. Pelottava kohtaaminen autiolla muurilla säikäytti, mutta päättyi lopulta helpotuksen huokaukseen.

Henkilötietoja-sivu kertoi 15 alkolaisen työhistorian jatkuneen vähintään 20 ja enimmillään 35 vuotta. Kaikki työnsankarit saivat vallitsevan käytännön mukaisesti myös valokuvansa Pullopostiin.

Etukannessa:

Asikkalan myymälä voitti Hämeen piirin vuoden myymälä 1989-kilpailun. Sanomalehti Päijät-Hämekin kiinnostui asiasta.

Kuva: Jallu K. Koski

Vuonna 1989 ei vielä kilpailtu valtakunnallisesti parhaan palvelun Alkon myymälästä. Hämeen piiri kilpailutti sellaisen omassa piirissään.

Parhaaksi valikoitui Asikkalan myymälä. Myymälän esimies Antero Kivistö sai olla tyytyväinen henkilöluntaansa. 

Asikkalan myymälä kuului Lahden paikallisosastoon. Myymälän myynti oli vuositasolla n. 25 miljoonaa markkaa. Kausivaihtelut olivat suuria. Asiakasmäärä vaihteli ajankohdasta riippuen 200 - ja 900 välillä.

Pullopostin päätoimittaja Seppo Seppälä kirjoitti vauhdikkaan jutun 80-luvusta ja sen aikana tapahtuneista suurista tapahtumista. Se oli Solidaarisuuden, Lech Walesan ja Gorbatshovin aikaa. Vapauden ja demokratian vaatimukset levisivät Kiinaan saakka. Siellä ne tukahdutettiin verisesti. Ennekuulumatonta oli, että Baltian maat vaativat itsenäisyyttä!

"Suomessa meni kohtalaisesti. Vaikka Kekkonen vaihtui Koivistoksi, ulkopoliittinen linja säilyi. Välit naapureihin olivat erinomaiset. Itse Gorbatshov kävi meillä kylässä" muotoili Seppo ajan kuvaa. Suomettuminen oli silloin arkipäivää. Hinnat nousivat kohtuuttomasti ja korot olivat katossa.

Alkossa meni hyvin. Tehtiin paljon suuria investointeja. Rakennettiin ohraviinatehdas ja tärkkelyssokeritehdas, joka myytiin pian pois.

Alko ja Koskenkorvan tehdas täyttivät 50 vuotta. Rajamäen tehtaat täyttivät täydet sata vuotta ja Pullopostikin 40 vuotta.

Pääjohtaja vaihtui Pekka Kuusesta Heikki Koskeen. Alkon hallintoneuvoston puheenjohtajaksi nimitettiin Ilkka Kanerva.

Alkokin otti käyttöön tulosyksiköt, joiden nimiä pidettiin pitkinä ja omituisina. 

Muttä uutta ei ollut se, että 80-luvullakin puhuttiin alkoholin haitoista ja toisaalta viinejä vaadittiin maitokauppoihin. Tuntuuko tutulta?

Valintamyymälät lisääntyivät vääjäämättä. Alkon alueorganisaatio purettiin ja tilalle tulivat piirit. Pieniä paikallisosastoja yhdistettiin suuriin. Ennenkuulumatonta oli, että Alkoon nimitettiin ensimmäinen naispuolinen paikallisjohtaja.

Rohkeimmat kansalaiset uskoivat, että kohta viinaa saa lähes ilmaiseksi ja jotkut halusivat pilkkoa Alkon ja myydä yksityisille.

Pulloposti pääsi henkilöstölehtien aatelistoon ja aikoi pysyä siellä myös 1990-luvulla. 

Seppo Raitasuo oli käväissyt Saksanmaalla. Moselin laaksosta oli löytynyt viinitila, jossa oli sauna ja viinapannu. 

Kannattaa lukea Sepon vauhdikas kuvaus Stefanushofin kokemuksista. Kyllä matkailu avartaa!

Kannen kynttilät kuvasi Tapani Tampio

Elettiin Gorbatshovin raittiuskampanjan aikoja. Kampanja toimi huonosti. Väki ryyppäsi entiseen tahtiin kaikkialla Neuvostoliitossa. Viinakauppojen vähentäminen ei auttanut, vaan ryyppääminen jatkui myös työpaikoilla.

Mirja Vepsäläinen oli pistäytynyt perhevierailulla Tallinnassa. Isäntäväki kertoi, että nuoret juovat paljon, mutta erityisen paljon juovat venäläiset nuoret - kaksi kertaa enemmän kuin eestiläiset. Syyksi arveltiin tekemisen puutetta. "Jokaisella on kyllä työpaikka, mutta monet juovat sielläkin", kertoi isäntä.

Pimeän pullon kauppa kukoisti ja valtio yritti hillitä sitä pitämällä joitakin viinakauppoja auki yölläkin. Huonolla menestyksellä.

Kouvolassa pidettiin terveysmessut. Yhdessä Myllyhoitoyhdistyksen, Liikenneturvan, raittiusjärjestöjen, Kouvolan seurakunnan ja terveyskeskuksen ja UKK-instituutin kanssa esiintyi Alko. Alkon uniformuihin sonnustatuneet alkoholipoliittisen suunnitteluyksikön naiset saivat tehdä täyttä päivää tuhansien kiinnostuneiden kysymyksiin vastatessaan.

Mikko Alatalo ja Berit viihdyttivät messuvieraita.

Vanhoina aikoina oli tyyliä. Eläkkeelle lähtevät saateltiin viimeiselle työmatkalleen mitä kekseliäisimmillä tavoilla. Kajaanin alkolaiset saattelivat Ruotslaisen Elvin viimeisenä työpäivänään kuljetusliikkeen rekalla työpaikalleen. Rahtikirjakin täytettiin.

Myymälän lastauslaiturilta Elvi vietiin trukilla toppatuolissa sisätiloihin kakkukahveille.

Suonenjoen alkolaiset kävivät virkistäytymässä Peurungassa. Kuntosalin ja kylpylän jälkeen syötiin ja tanssittin. Kotiin selvittiin ennen puoltayötä.

Jokainen Pulloposti päättyi henkilötietoihin. Jotkut aloittivat lehden lukemisen niistä. Tässä numerossa pisimpään palvelleet olivat olleet talossa 25 vuotta. Joukossa Timo Vehkamäki - kurssikaverini.

Etukannessa:

Kauniaisten myymälän esimies Pekka Tapaninen myymälämuseon tiloissa. Museoista kerrotaan sivuilla 4-7.

Kannen kuvasi Tapani Tampio

Suuruutensa aikoina Alkolla oli myymälämuseo ja tehdasmuseo. Alko oli vuokrannut Porkkalantalosta tilat Hotelli- ja ravintolamuseolle. Alko omisti myös Rajamäen museotalon, jota hoiti Nurmijärven kunta hoiti.

Näiden museoiden lisäksi Alkolla oli lähes 2000 esinettä käsittävä juomaesinekokoelma, joista vanhimpia olivat etruskien viiniruukut n. 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Vuonna 1982 avattu myymälämuseo sijaitsi Salmisaaressa Tallbergintalon toisessa kerroksessa. Tilaa museossa oli 320 neliötä ja esineistöä n. 1500 kappaletta. Myymälämuseon hoitajana toimi Marjatta Peltomaa.

Alkon tehdasmuseo oli järjestetty Rajamäelle 1890-luvun puolivälissä rakennettuun hiivatehtaaseen. Rakennus avattiin museoksi 1963 ja uudistettiin 1988, jolloin Rajamäen tehtaat täytti 100 vuotta.

Museossa on 4 kerrosta. Kerroksesta toiseen kiipeillään kierreportaita pitkin. Museon erikoisuus on kokonainen tislaamo kuparipannuineen. Sellainen on harvinainen koko Euroopassa. Esille mahtuu kerralla toistatuhatta esinettä. Loput ovat varastossa.

Tehdasmuseosta vastasi Rajamäen tehtaiden kunnossapitopäällikkö Jouko Peltomaa assistenttinaan Pirjo Hakala.

Vuonna 1971 perustettu Hotelli- ja ravintolamuseo sijaitsi vuodesta 1982 alkaen Alkon Porkkalantalosta vuokratuissa tiloissa.  Sen ylläpidosta huolehti Suomen hotelli- ja ravintolamuseon kannatusyhdistys ry. Opetusministeriö ja Alko osallistuivat myös museon rahoitukseen. Museon vanhin osa kertoi 1700-luvun kestikievarista. Lähes kaikki museoesineet oli saatu lahjoituksina. Näytteillä oli n. 1500 esinettä.

Alkon myymälämuseo ja Hotelli- ja ravintolamuseo yhdistettiin 1.2.1999. Museo kuuluu Ruoholahdessa Kaapelitehtaalla toimivaan museokeskukseen yhdessä Suomen valokuvataiteen museon ja Teatterimuseon kanssa.

Carlsbergin ja Tuborgin panimot fuusioituivat 1970, koska Tanska oli liittymässä EEC:hen. Nimeksi tuli aluksi Yhtyneet Panimot, mutta parin vuoden kuluttua yksinkertaisesti Carlsberg.

Panimot kilpailevat keskenään, vaikka ne kuuluvat samaan yritykseen. Carlsbergin ja Tuborgin oluissa on makueroja, mutta "kuuden pullon jälkeen on erojen tekeminen hieman vaikeata#, kertoi eräs asiantuntija.

Tuborgilla oli historiallinen vierastupa, jossa kävi vuosittain yli 100 000 kävijää 80 maasta. Suomalaisia kävi vuosittain 4000 - 5000. Tutustumiskierroksia veti 15 opasta. Oppaiden piti osata vähintää 4 kieltä. Opastusta oli mahdollista saada myös suomeksi. Kierroksen päätteeksi kävijät maistelivat panimon tuotteita.

Tänne mekin Alko-Altian seniorit olisimme halunneet mennä tutustumaan, mutta aluksi korona ja sen jälkeen rajusti nousseet hinnat estivät aikeemme. Näin jäi Kööpenhamina ja Tuborgin panimo näkemättä.

Pihlajaniemen Helena oli käynyt kurikkalaisten kansantanssijoiden kanssa Hollannissa esiintymässä. 

Mielenkiintoinen matkakertomus onnistuneesta reissusta.

Henkilötiedot kertoivat henkilökunnan ikääntymisestä. Palveluvuosia ja ikää kertyi kaikille tasapuolisesti.

Kurssikaveri Pertti Sakki täytti 60 vuotta ja lähenteli jo eläkeikää.

Etukannessa:

Ohran tie pellolta Koskenkorvan viinaksi on monivaiheinen. Siitä kerrotaan sivuilla 4-7.

Kannen kuvasi Jallu. K Koski

Suomen tunnetuin viina on Koskenkorva. Se on ollut vuosikymmeniä Alkon tilastojen listaykkönen. Markkinoille Kossu tuli 1953.

Pulloposti kertoo Koskenkorvan tarinan Etelä-Pohjanmaan lakeuksien ohrapelloilta kuluttajan kurkkuun.

"Ohra kuljetetaan Koskenkorvan tehtaalle rekka-autoilla tai junilla. Näytteenoton, esipuhdistuksen ja punnituksen jälkeen se nostetaan viljasiiloihin. Siiloihin mahtuu 20 miljoonaa kiloa ohraa, joka määrä vastaa kahden kuukauden tarvetta.

Siiloista ohra siirtyy perusteellisemmin puhdistettavaksi ja jauhettavaksi. Jauhatuksessa jyvistä poistetaan lese, josta osasta tulee rehua ja osa poltetaan tehtaan voimalaitoksella.

Vuorokaudessa jauhetaan 300 - 400 tonnia jyviä. Jauhettu ohra sekoitetaan veteen, eli lietetään. Lietteestä erotetetaan A- ja B- tärkkelykset. A menee paperiteollisuudelle ja makeuttaja-aineeksi, B:stä tehdään väkiviinaa.

B-tärkkelykseen lisätään vettä ja entsyymejä, jotka pilkkovat sen sokeriksi. Ph:ta säädetään lipeällä."

(Tämän konstin osasivat jo entisaikojen pontikankeittäjätkin, toimittajan kommentti)

"Sitten alkaa varsinainen keittäminen ja tislaus. Liete kuumennetaan, jäähdytetään, lisätään entsyymejä ja taas jäähdytetään.

Tämän jälkeen lisätään hiiva. Mäskiä käytetään kaksi ja puoli vuorokautta, jonka kuluessa pääosa käymiskelpoisesta sokerista muuttuu alkoholiksi ja hiilidioksidiksi."

Prosessi on kotiviinin tekijöillekin tuttu.

Tislaus tapahtuu 25 metriä korkeissa kolonneissa. Tislauksen tuloksena syntyy 95 prosenttista pirtua, joka johdetaan välisäiliön kautta junanvaunuihin ja rekka-autoihin Rajamäelle kuljetettavaksi.

Rajamäellä väkiviinasta valmistetaan Koskenkorvaa, eri votkalaatuja sekä teknokemian tuotteita."

Kaikki alkolaisetkaan eivät liene tienneet, että Hesan Alkoille tehtiin ja pullotettiin aivan omat Kossut Salmisaaressa. Väkiviina tuotiin sinne tankkiautoilla ja pumpattiin S-talon kellariin. Sieltä se kiipesi yhdeksänteen kerrokseen ja valahti kuudennen kerroksen sekoitussäiliöön, jossa siihen ajettiin vesi ja sokeria 3 grammaa litraa kohti. Kossu siirtyi lopulta putkia pitkin pullottamoon. Pullottamosta se siirtyi 25 metrin syvyydessä ollutta 600 metrin käytävää pitkin Porkkalantalon korkeavarastoon. 

Sieltä sitten aikanaan kuorma-auton lavalle ja johonkin Helsingin myymälään. 

Koskenkorvan lopullinen päämäärä on tietenkin muuttua rahaksi. Se tapahtui ja tapahtuu edelleenkin myymälöissä. 

Näinä vuosina Alkossa siirryttiin kovalla tohinalla mikroaikaan. Kehityksessä mukana oli tietenkin myös Alkon työterveysasema. Pääkäyttäjät Raili Heikinheimo, Tuulikki Hellström ja Satu Saarinen saivat peruskoulutuksen jälkeen kolmen päivän lisäkoulutuksen. 

Alkon yhdistystoiminta oli vireää. Vuoden 1987 tammikuussa perustettiin alkolaisen historian ja perinteen ystävät yhdistys Homekorvat.

Siilinjärven Alko somisti myymälänsä ranskalaisittain vallankumouksen vuosipäivästä neljä viikkoa eteenpäin. Idea oli Matti Heinon.

Alkolaisten harrastuskausi avattiin Marskissa lähes kolmensadan harrastajan voimin. Suosituinta oli liikunta eri muodoissaan. Jalkapalloilijat olivat potkineet joukkueensa pohjoismaiden mestareiksi saakka.

Työterveysasema pokkasi jo kolmannen kerran aktiivisimman yksikön pokaalin jokasyksyisiin Lauttasaaren olympialaisiin osallistumisestaan. Palkinnon vastaanottivat Marja ja Tuulikki.

Oulussa käydyssä kilpailussa naisten lentopallomestaruuden nappasi taas Helsinki. Mestaruus oli heille jo neljäs.

Itä-Suomi nousi riemukkaasti hopealle tiukassa taistelussa Rajamäen kanssa, joka sai tyytyä pronssiin.

Lopuksi taas pari sivua alkolaisten palveluvuosista, syntymäpäivistä, eläkkeelle jääneistä ja kuolemista.

Etukannessa: 

Nyt Ilmajoki tarjoaa viehättävän kulttuurimaiseman lisäksi myös Alkon palvelut.

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Pitkän odottelun jälkeen ilmajokiset saivat oman Alkon myymälän. Koskenkorvalaiset olisivat tosin halunneet myymälän Koskenkorvan tehtaan lähelle ikäänkuin tehtaan myymäläksi. Ilmajoen myymälä oli Alkon 229. myymälä ja hiukan yllättäen tiskimyymälä, vaikka valintamyymälät yleistyivät jo kovaa vauhtia.

Seinäjoen paikallisosastoon kuuluvan myymälän esimieheksi nimitettiin Kurikan myymälän apulaisesimies Heikki Koski.

Ilmajoen myymälän oli suunnitellut Heikki Hietamäki. Neliöitä myymälässä oli 318 ja 32 neliön kylmävarasto.

Koskenkorva, Dry Vodka ja Carillo olivat myydyimpien juomien mitallisijoilla. Avajaispäivänä asiakkaita kävi 627, mutta asiakasmäärän uskottiin vakiintuvan kahteen ja puoleen sataan.

Porvoon kaksitasoisessa myymälässä tehtiin osaremontti. Olutpuoli ja alkuperäiset viinit muutettiin valinnaksi, mutta väkevät myytiin edelleen tiskin yli. 

Varasto ja henkilökunnan sosiaaliset tilat jäivät kellariin.

Hallintoneuvosto oli tehnyt päätöksen uuden myymälän perustamisesta tulevana vuonna. Se tulikin hyvään tarpeeseen, sillä myynti kasvoi jatkuvasti. Paikallisjohtaja Leksa Mäkisen johtamassa myymälässä työskenteili 11 vakinaista ja 17 osa-aikaista alkolaista.

Piiripäällikkö Ilkka Pollari joutui kovan paikan eteen kesken muuttohommiensa 27.4.1989. Vasen puoli kehosta halvaantui ja mies joutui kolmen kuukauden ajaksi sairauslomalle ja kuntoutukseen. "Piti opetella uudelleen kirjoittamaan. Ensin piirrettiin vain suoraa viivaa, sitten pikkuhiljaa keppikirjaimia" Ilkka kertoi. "Syödessä vellit meni pitkin pöytää. Parranajosta ja hampaiden pesusta ei tullut mitään. Kun yritin kävellä ovesta, väänsi vasemmalle niin, että törmäsin karmiin".

Ilkan paraneminen eteni hitaasti, mutta lopulta hän palasi työhön. Ei terveenä, mutta työkykyisenä. Ystävien tuki ja apu olivat paranemisessa tärkeitä tekijöitä.

Vaimo sai työpaikan Turusta. Uuden asunnon remontti valmistui ja Ilkka alkoi rakentaa venettä. Se oli varma merkki kuntoutumisesta.

Kahdeksas päivä elokuuta 1989 Tuulikki Hellström piti ensiavun kertauskurssin Kuntotalolla.

Kurssilla käytiin läpi tärkeimmät ensiapuun liittyvät asiat. Anne-nukkeakin elvytettiin innokkaasti.

Henkilötietoja-osio päivitti Pullopostin lukijoiden tiedot alkolaisten palveluvuosista, syntymäpäivistä ja eläkkeelle jäämisistä. Tämä juorupalsta oli hyvin suosittu, sillä jokaisella alkolaisella oli mahdollisuus päästä sinne oikein valokuvansa kanssa.

Kannen kuvateksti:

Vihdoinkin saatiin viinimyymälä tavarataloon. Stockmannin tiloihin avatusta myymälästä kerrotaan sivuilla 4-7. 

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Stockmannin tavaratalon yhteyteen 4.5.1989 avattu Alkon uusi viinimyymälä herätti aikoinaan suurta huomiota. Uusi hieno myymälä oli Kyösti Lehdon käsialaa.

Henkilökunta piti sitä heti uutuuttaan liian pienenä ja mm. varaston sijaintia hankalana.

Viinimyymälän avaaminen muun kaupan tiloihin oli kuitenkin historiallinen päänavaus.

Avajaiskuvat otti Jallu K. Koski.

Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskivi kävi myös katsomassa uutta myymälää ja moittimassa viinien hintoja turhan kalliiksi. Lääkkeeksi hän tarjosi porrastettua alkoholijuomaveroa.

Helsingin suurimman tavaratalon yhteyteen perustetun myymälän henkilökunnalta odotettiin erityisen hyvää palvelua.

Pullopostin kirjeenvaihtaja oli lennähtänyt Gruusiaan havainnoimaan sikäläisiä alkoholioloja ja ravintolakulttuuria.

Koska matka ajoittui juhannuksen seutuun, oli suomalaisen päästävä juhannussaunaan. Vastaa ei ollut saatavilla, mutta erikoisessa saunassa hiki tuli ja sen myötä jano.

Alkolaiset työnsankarit esittelivät taas palvelusvuosiensa määrää Pullopostin Henkilötietoja-palstalla. 

Elinvuosistaan kertoivat Aimo Saarelainen ja Pekka Tontti. Aimo täytti 60 ja Pekka 50 vuotta.

Alkon entinen pääjohtaja Pekka Kuusi kuoli 25.5.1989 hiukan vajaan 72 vuoden ikäisenä. Alkolaisvuosia hänelle oli kertynyt n. 36 ja eläkevuosia n. 7. 

Toimeliaasta alkolaisesta alkoholi- ja sosiaalipoliitokosta muistokirjoituksen laati Heikki Koski.

Kansikuvassa 

kamerakerhon vuosikilpailussa vuoden kuvaksi valittu Pekka Lehtosen kuvaama dia "Objekti".

Naarasmetsolla on ollut hyvä mäihä! Neljä sulhokandia piirittää!

Pulloposti esitteli Torniossa sijaitsevan Lapin Kullan panimon vuodesta 1873 alkaneen historian ja nykyisyyden. Torneå Bryggeri Aktiebolagetista oli tullut Lapin Kulta Oy ja vuonna 1980 Oy Hartwall Ab oli ostanut yhtiön koko osakekannan.

Oy Hartwall Oy Lapin Kullan panimoineen valmistautui näinä aikoina yhdentyvän Euroopan haasteisiin.

Tärkeät asiat kiinnostavat, herättävät keskustelua ja kiistojakin. Näin teki aikoinaan Marskin ryyppykin.

Pulloposti päivitti alkuperäisen Marskin ryypyn oikean reseptin. Pedantti Marski halusi olla tarkka tässäkin asiassa ja pöytäseuralle tarjottiin ryyppy aina samalla reseptillä:

1 litra Rajamäen Akvaviittia, 2 senttilitraa Suomessa pullotettua kuivaa vernuttia ja 1 senttilitra giniä.

Mikkelin Alkon paikallisjohtaja Eino Vahvaselkä lahjoitti aikoinaan korkkaamattoman pullon Marskilta saamaansa ryyppyä. Raivoraitis Vahvaselkä ei ollut suostunut käskystäkään maistamaan hänelle tarjottua ryyppyä.

Pullopostin kirjeenvaihtaja oli taas laittautunut ulkomaille. Tällä kertaa juttumatkan kohteena oli Turkin suurin kaupunki Istanbul. Kirjeenvaihtajamme kierteli silmät pystyssä entisen Konstantinopolin kaduilla, kujilla, moskeijoissa, palatseissa ja basaareissa.

Miellyttävä taidenautinto olivat napatanssiesitykset, joita katsomaan päästettin vain miehiä.

Rakiin ja oluisiin oli tutustuttava tietenkin aistinvaraisesti. 

Pullopostin päätoimittaja Seppo Seppälä ei pitänyt 50-vuotispäivänään vastaanottoa, lienee ollut matkoilla.

Aurinkoisia alkolaisia työnsankareita hymyili taas sivun verran Henkilötietoja-osiossa.

Kansikuvassa

Strömsön rantapaviljonkia rakentamassa projektisihteeri Leena Österman, kirvesmies Einar Westerholm ja projektipäällikkö Pekka Kivimäki. Alkon rakennuttamisesta huolehti kiinteistötulosyksikkö. Se huolehti paljosta muustakin. Mutta mistä muusta? Lue sivuilta 4 - 7.

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Pulloposti avasi neljällä sivullaan Alkon juuri perustetun kiinteistötulosyksikön toimintaa ja esitteli sen henkilökunnan. 

Tulosyksikön johtaja Ahti Valppaan alaisuuteen kuului myös suojelutoiminta, josta vastasi Rabbe Strann.

Alko oli järkevästi yhdistänyt erilliset kiinteistöhoidon ryhmät yhteen organisaatioon päällekkäisten töiden karsimiseksi ja toiminnan rationalisoimiseksi.

Kymen ja Etelä-Karjalan myymälöiden henkilökunnat viettivät yhteisiä talvipäiviä Imatran Kylpylässä 12.3.1989. Senaikaiset talvipäivät olivat suosittuja perhetapahtumia, joihin lapsetkin sai ottaa mukaan.Harrastettiin jossakin muodossa ulkoilua, syötiin hyvin  ja saunottiin. 

Imatralla lumet olivat vähissä, joten mentiin järven jäälle tandemhiihtämään ja kalastamaan. Ruokailun jälkeen jaettiin palkinnot, pelattiin bingoa ja tanssittiin.

Pullopostin lopussa hymyilivät taas iloiset Alkon työnsankarit.

Kansikuvassa Ol 4, Oulun ainoa valinta-Alko. 

Oulun myymälät esitellään sivuilla 4 - 7.

Kuvat: Jallu K. Koski

Pulloposti esitteli neljällä sivullaan Oulun paikallisosaston ja kaikki Oulun neljä myymälää. Tuohon aikaan vain yksi niistä oli valintamyymälä. 

Paljon ovat olosuhteet Oulussakin reilussa kolmessakymmenessä vuodessa muuttuneet.

Oululaiset suosivat kotimaisia alkoholijuomia. Suosituimpia olivat Kossu, Dry Vodka, Sorbus, Aperita ja Carillo.

Vuorantalaisilla oli ilmeisen pätevä syy juhlia, koska he toimeenpanivat 150 hengen voimalla karonkan, jossa ruoka ja juoma maistuivat ja meteli oli melkoinen.

Kari Salmelaisen juontamassa ohjelmassa oli myös tietokilpailu. Siitä jäi tuomaripelin maku, sillä ratkaisevaan viimeiseen kysymykseen osasi vastata vain varatuomari Kari Paaso vieden näin voittoon oman joukkueensa.

Esimiesvalmennus IV:n delegaatio käväisi Viipurissa tutustumassa neukkujen alkoholioloihin. 

Jorma Peltolan johtama joukko otti vauhtia Lappeenrannasta Chymoksen tehtaalta. Todettiin Alkon ja Chymoksen suhteet ongelmattomiksi. 

Pahaksi onneksi Viipurin vierailu tapahtui alkuviikosta. Tämä teki tyhjäksi suunnitelmat tutustua paikalliseen ravintolakulttuuriin empiirisesti. Kaikki muut paitsi Sever-ravintola olivat kiinni. Sekin sulkeutui juuri kun etukomennuskuntamme saapui ravintolan eteen. Kokeneina ravintolatarkastajina onnistuimme kuitenkin keinottelemaan itsemme sisään.

Seuraavana päivänä ravintola Druzban kokoustilassa oli virallinen keskustelutilaisuus molempien maiden edustajia kiinnostavista asioista. Puhuttiin viinasta. Viipuri oli komentanut edustajikseen apulaiskaupunginjohtajan, olutpanimon johtajan ja pari muuta kokemusasiantuntijaa. Esimiesvalmennus IV:n delegaatio edusti Suomea Jorma Peltolan johdolla. Keskustelu oli vireää ja antoisaa.

Suomalaisdelegaatio poistui kokoustilasta kainaloissaan kehystetty Viipurinlinna tai käsinmaalattu leikkuulauta, oman valintansa mukaan.

Alko kutsui jo poikiaan kotimaan alkoholipolitiikkaa toteuttamaan.

Oheisena näyte muutamasta alkolaisesta työnsankarista, joiden mittareihin oli kertynyt 20 - 35 palvelusvuotta.

Kansikuva

Vuorannassa on viihtyisät majoitustilat.

Koulutuksen tulosyksikön johtaja on Eero Jaakola, koulutussuunittelijoina toimivat Milja Kaukinen ja Anssi Jyllinkoski.

Vuorannan legendaarisessa keittiössä kokkaavat keittäjät Maija Mustajoki ja Ulla Notkola. 

Vuoranta tarjoaa koulutusta. Koulutussuunittelija Milja Kaukinen luennoimassa juomaoppia.

Minkä korvaamattoman aarteen Alko menettikään, kun muuttuneet olosuhteet pakottivat luopumaan Vuorannasta. Vuonna 1970 valmistunut 6000 neliön koulutuskeskus oli näin vuosikymmeniä jälkeenpäin muisteltuna todellinen paratiisi. Siellä oli erinomaiset puitteet koulutuksen järjestämiseen, osaava ja palvelualtis henkilökunta ja kaiken huippuna sijainti meren rannalla vain parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta.

Vuorannan majoitustilat ja ravintolapalvelut olivat niin suosittuja, että koulutuskeskusta käytettiin myös henkilökunnan lomanviettopaikkana kuten Lomarantaakin aikoinaan.

Vuorannan toiminnasta vastasi Koulutuksen tulosyksikkö. Se oli jaettu kahteen vastuualueeseen: Koulutus- ja kehittämistoiminta ja Hotelli- ja ravintolatoiminta.

Vantaan Tikkurilan myymälä Van 1 sai joulukuun 1988 alussa tarvitsemansa lisätilat ja muuttui samalla valintamyymäläksi. Kelpasi myymälän esimies Jorma Söderholmin esitellä uutta myymäläänsä.

Alkon Viinikilta teki opintomatkan Unkariin ja Itävaltaan. Unkarissa maisteltiin rypäleitä ja viinejä ja sieltä jatkettiin Wienin kautta Lenz Moserin viinitilalle. 

Tällaiset matkat olivat suosittuja ja lisäsivat henkilökunnan juomaopin tuntemusta ja työmotivaatiota.

Pullopostin juorupalsta kertoi taas alkolaisten pyöreät palvelusvuodet ja paljasti heidän ikänsä.

Kansikuvassa postitus, jonka kautta pääkonttorin laaja kirjeenvaihto kulki. Työnsä ääressä Tarja Kanninen ja Saara Liukkonen (etualalla) sekä Erja Palmu ja Terttu Rinne.

Kannen kuvasi Jallu K. Koski.

Kari Paaso oli lähtenyt taas reissun päälle. "TV:stä tuttu satunnainen matkaaja" oli pistäytynyt Leningradissa. Tämä Neuvostoliiton suojeluspyhimykseltä nimensä saanut kaupunki teki satunnaiseen matkaajaan syvän vaikutuksen. 

Miehemme yllättyi kun huomasi, että hänen votkaturistiystäviensä kertomukset eivät aivan pitäneet paikkaansa. Upeasta kaupungista löytyi muutakin tekemistä kuin votkan juonti.

Tämä matkakertomus kannattaa ehdottomasti lukea. Minkä kirjailijan maailma menettikään, kun Kari antautui juridiikan pauloihin!

Taas pääsivät työnsankarit esille. Joku täytti pyöreitä vuosia ja jotkut olivat muuten vaan palvelleet Alkoa pyöreitä vuosia. 

Pulloposti muisti tasapuolisesti kaikkia. Kuvalla tai kuvatta, asianomaisen toivomuksen mukaan.

Kansikuva

Lakiosastomme juristit: Antti Kuokkanen, Jaakko Aito ja Kari Paaso

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Alkon pääjohtaja Heikki Koski puntaroi Alkon näennäisesti ristiriitaista roolia alkoholipolitiikan toteuttajana. Tulevaisuudessa häämötti Euroopan yhdentyminen ja sen Alkolle tuomat haasteet. Alkoholin kulutuksen vähentäminen tulisi olla Alkonkin tavoitteena.

Todennäköiseltä näytti, että Alkokin tulisi siirtymään porrastettuun alkoholijuomaveroon naapurimaiden tavoin.

Armoitettu juristi/toimittaja Kari Paaso oli antanut taas kynänsä lentää. Vauhdikkaasti hän esitteli Salmisaarentalon neljännessä kerroksessa sijaitsevan työpaikkansa, joka oli hänen mukaansa Alkon hermokeskus. Lakiosastohan pyöritti yhtiön hallintoa, jakoi maita, asuntoja, sakkoja ja vankeutta. Sen lisäksi se neuvoi ja palveli.

Osaston henkilökuntaan ja sen tehtäviin tutustuttiin ytimekkäästi. Lopuksi osaston sateliitti: "Jossain entisen anniskeluasiainosaston ja nykyisen myyntiosaston välillä istuu juridiikan, journalistiikan ja alkoholipolitiikan välillä tasapainotteleva K. Paaso."

Taru Ryhti valaisi jakelun organisaatiomuutoksen taustoja. Alkohan ilmoitti liittävänsä vuoden 1990 loppuun mennessä 15 paikallisosastoa suurempiin. Tässä yhteydessä liitettävien paikallisosastojen paikallisjohtajien nimike muuttuisi myymälän esimieheksi. Palka säilyisi ennallaan.

ATH ja Alko olivat käyneet asiasta yt-neuvottelut, mutta Alko oli kieltänyt niistä tiedottamisen ennen kuin se oli kertonut muutoksista asianomaisille paikallisjohtajille ja heidän piiripäälliköilleen.

Jorma Korhonen kirjoitti Kuhmosta, pienestä suuresta kaupungista. Asukkaita Kuhmossa oli tuolloin n. 13 500, mutta pinta-alaltaan se oli maailman suurimpien kaupunkien joukossa.

Kuhmoon oli avattu keväällä 1988 uusi entistä ehompi tiskimyymälä, vaikka valintamyymälää oli toivottu. Uusi myymälä tyydytti kuitenkin paikallisjohtaja Kari Tolosta ja hänen henkilökuntaansa.

Henkilökunta viihtyi hyvin Kuhmossa, sillä monet harrastivat metsästystä, kalastusta ja muuta luonnossa liikkumista. Kainuun rastiviikko ja Kuhmon Kamarimusiikkifestivaalit toivat tervetullutta vaihtelua kuhmolaisten arkeen.

Pienellä viiveellä uutisoitiin myös Kouvolan ykkösmyymälän suuresta uudistuksesta. Noin kilometrin päähän entisestä myymälästä oli 28.11.1988 perustettu n. 870 neliön hulppea valintamyymälä. Kymenlaakson piirin piirikonttori asettui saman katon alle.

Myymälän esimies Jarmo Pietiläisen lisäksi uudessa myymälässä työskenteli 6 vakinaista ja 8 osa-aikaista henkilöä. Koskenkorva ja vodka olivat suosituimmat, mutta viinien myynnin havaittiin selvästi nousevan.

Muuan Pullopostin kirjeenvaihtaja oli ollut taas reissun päällä. Tällä kertaa Pariisissa. Asuntona oli ollut ahdas vinttikomero, mutta se ei ollut esteenä Moulin Rougeen menolle. Pariisissa on aina menoa ja meininkiä!

Juorupalsta kertoi taas potrettien voimalla henkilökunnan ikääntymisestä.

Kansikuva

Joulutervehdyksen mikrotietokoneen näyttöruutuun sommitteli Aila Pajunen ja kuvasi Jallu K. Koski.

Ouluun perustettiin vuoden 1987 alussa viinikerho Chateau -87. Vajaan 30 hengen alkolaisjoukko kokoontui kuusi kertaa vuodessa viinejä maistelemaan.

Useimmat tilaisuudet saatiin pitää Oulun tuotenäyttelyn tiloissa piiripäällikkö Juhani Kotilan isännöiminä. Asiantuntijajäsenenä toimi koulutusohjaaja Jari Junkkara.

Alkon henkilöstölehti Pulloposti oli omana aikanaan yksi Suomen parhaimmaksi rankkeeratuista henkilöstölehdistä. Osatekijänä oli varmaan se, että lehden lukijat saivat melko tavalla palstatilaa lehdessä. Lukijoilta tulikin monenlaista palautetta laidasta laitaan.

Tässä lehdessä alkolaiset purkivat tuntojaan Pullopostin palstalla.

ERÄS PULLONKÄSITTELIJÄ oli oikealla asialla. Tuohon aikaan tupakoitsijat terrorisoivat työmaitaan. Epäkohtaan ei juuri puututtu ja hurja meno jatkui. Aika monet sauhuttelijat päättivätkin sitten päivänsä keuhkosyövän suosiollisella avustuksella..

Nimimerkki YHTEISTYÖKUMPPANI kertoo miltä tuntui, kun Alkon ravintolatarkastaja muuttui tiikeriksi. On varmasti ollut dramaattinen kokemus.

Nimimerkki STIGMA oli suivaantunut siitä, että Alkossa kyseltiin sotilasarvoja. 

Kaikki nämä hengentuotteet Pulloposti julkaisi uskollisesti. Siksi se olikin niin hyvä henkilöstölehti!

Kankaisen Maija teki urotyön. Hän opiskeli työnsä ohella iltakoulussa ja kirjoitti Töölön yhteiskoulun iltalinjalla ylioppilaaksi.

"Vapaa-aika siinä meni tarkkaan ja muista harrastuksista oli luovuttava" totesi Maija urakan jälkeen.

Jorma Korhonen oli päässyt kuokkavieraaksi Kuhmon alkolaisten saunailtaan Lentiiran Petäjäniemen lomakylään. Hauskaa oli ollut ja siitä kirjoitti Pullopostiin Jorma.

Muuan Pullopostin kirjeenvaihtaja oli laittautunut Siperian pikajunalla Helsingistä Pekingiin. Hän kirjoitti matkansa ensimmäisestä päivästä Kiinan pääkaupungissa.

Lopuksi suosittu juorupalsta kertoi kuka mitäkin juhlaa vietti.

Kansikuva:

Annikki Pöyhölä, Merja Kaukonen ja Riitta Kuisma työskentelevät talousosaston käyttöomaisuuslaskentaryhmässä.

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Oheisena laaja esittely talousosastosta. Osastonjohtajana toimi silloinen kauppatieteiden lisensiaatti Veikko Kasurinen ja osastosihteerinä Marita Kivinen.

Sisäisen laskennan laskentapäälliköitä olivat Riitta Blauberg ja Martti Lipponen. Kirjanpitopäällikkö Heli Riivarin alaisuudessa toimi ulkoisen laskennan ryhmä. Omana ryhmänään ulkoisessa laskennassa oli käyttöomaisuuslaskentaryhmä. Sen esimiehenä toimi Marianne Jonasson työkavereinaan Riitta Kuisma, Merja Kaukonen ja Annikki Pöyhölä.

Alkon talousosasto sijaitsi Salmisaaressa Itämerentalon viidennessä kerroksessa. Siellä työskenteli kaikkiaan 37 alkolaista.

Ilkka Halonen oli aikoinaan tutustunut Tammisaaren myymälässä Systembolagetin vaihtoharjoittelijaan. Ystävyys johti vuoden 1987 lokakuussa kimpassa tehtyyn opintomatkaan Reinin ja Moselin viininviljelysalueille.

Oheisena Ilkan matkaraportti kahdeksan päivää kestäneeltä reissulta.

Reissuun olivat lähdössä myös Alkon eläkeläiset. Seuraavan vuoden syksyllä oli tarkoitus matkustaa Jugoslaviaan kylpyläkaupunki Portoroziin. Paikkoja oli varattu 33:lle eläkeläiselle.

Kansikuva:

Voima - vastavoima.Teollisuusneuvos Matti Kaukinen ja sosisaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Usko Puustinen.

Kannen kuvasi Seppo Seppälä

Koskenkorvan tehdas täytti 50 vuotta syyskuussa 1988. Juhlan kunniaksi tehdasalueen edustalla paljastettiin kuvanveistäjä Heikki Häiväojan veistos Voima - vastavoima.

Juhlasta huolimatta tehdas toimi normaalisti. Henkilökunnalle ja eläkeläisille oli kuitenkin järjestetty puhvettitarjoilu. Kaikki osallistuneet saivat mukaansa Koskenkorvan historiikin ja tilaisuutta varten valmistetun erityispullotteen.

Monien onnittelijoiden joukossa oli myös työntekijäjärjestöjen valtuuskunta. Koskenkorvan Alkolaisia edustivat puheenjohtaja Erkki Koivunen ja pääluottamusmies Pentti Hautala.

Itse veistos on suurikokoinen. Se muodostuu kahdesta 5 x 5 x 0,8 metrin suuruisesta punagraniittilevystä ja painaa 100 tonnia. Veistoksen aihe on vastakkaiset voimat sekä pyrkimys niiden tasapainottamiseen ja hallintaan. Kiviä sitovat viimeistellyt terästangot.

Pyöreitä palveluvuosia oli kertynyt mm. Sauli Rahikaiselle, Reijo Salmelle ja Risto Ruukille.

Kansikuva:

Rajamäen tehtaat täyttivät 100 vuotta. Valtiovallan edustana juhlassa oli sosiaali- ja terveysministeri Tarja Halonen, joka tapasi myös teollisuusneuvos Matti Kaukisen, johtaja Erkki Anttilan ja pääjohtaja Heikki Kosken. 

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Perjantaina 19.8.1988 Rajamäellä oli isot juhlat. Rajamäen tehtaat täyttivät 100 vuotta. Juhlaan oli kutsuttu tehtaiden henkilökunta, Alkon hallintoneuvosto ja johtokunta, sekä tulosyksiköiden johtajat ja järjestöjen luottamushenkilöt.

Silloinen sosiaaali- ja terveysministeri Tarja Halonen edusti valtiovaltaa ja kansainvälisyyttä toivat pohjoismaisten alkoholimonopolien edustajat.

Alkon taiteilija Jallu Koski oli maalannut näkemyksensä Rajamäen tehtaista 100 vuotta sitten. Juhlan kunniaksi oli pullotettu parrunpätkään Marskin ryyppyä ja Olli Kauppila oli kirjoittanut Rajamäen tehtaiden historian. Kutsuvieraat saivat mukaansa pullon ja kirjan.

Rajakaaressa pidettyyn pääjuhlaan saapui yli 500 vierasta. Korkeatasoisessa juhlassa pidettiin puheita, kuunneltiin musiikkia ja nautittiin cocktail-tilaisuuden monenlaisia herkkuja ja juomia.

Monelle alkolaiselle oli taas kertynyt pyöreitä palvelusvuosia, jotka Pulloposti uskollisesti noteerasi.

Etukansi:

Myymäläväen tietokilpailun, Tietopeli 88:n loppukilpailu pidettiin Vuorannassa toukokuun 11. päivänä. Voittajat, Elina Inkinen ja Seppo Pousi (Imr 2) astelevat palkittaviksi. 

Kuva:

Jallu Kalervo Koski

Vuoksenniskan myymälä Imr 2 voitti jo toisen kerran myymälöiden välisen tietokilpailun. 

Pasilan joukkueessa kisasivat apulaisesimies Timo Kallio ja myyjä Jukka Sopenperä. Fabianinkadun joukkueen muodostivat apulaisesimies Kalevi Paavola ja myyjä Jukka Muurimäki.

Inkisen Elinan ja Pousin Sepon on helppo hymyillä kovassa seurassa saavutetusta voitosta.

Tuomaristo oli arvovaltaisen osaava ja runsas. Pisteet menivät oikeille henkilöille.

Alkolla, Systembolagetilla ja Vimonopoletilla oli 50- ja 60-luvuilla myymälöissä työskentelevien välillä vaihtoa. Sitten tuli parinkymmenen vuoden tauko, kunnes vuonna 1987 homma aloitettiin Alkon ja Systembolagetin välillä uudestaan.

Tarkoitus oli lähettää vuosittain kaksi alkolaista kahdeksi viikoksi Ruotsiin ja sieltä vastaavasti kaksi Systeemin henkilöä Alkoon.

Keväällä 1987 Ruotsissa vieraili Hki 28:n esimies Markku Ilvestie ja syksyllä silloinen Jotsenon myymälän myyjä Harri Åman.

Keväällä 1988 vuorossa oli Tku 4:n esimies Simo Mannervesi.

Åmanin Harrin tutustumiskohde oli Jönköpingin myymälä. Kannattaa lukea Harrin lennokas matkaraportti siirtotyöläisyydestä Ruotsinmaalla.

Systeemillä oli jo tuohon aikaan noin 570 jakelupistettä eri puolilla Ruotsia. Ajatuksena oli luoda sellainen jakeluverkosto, että n. 30 kilometrin välein olisi Systemin myymälä tai jakelupiste.

Noin 20 prosentissa myymälöitä käytössä oli jonotusnumerot.

Kasken Ilkka kävi kertausharjoituksissa Kyproksella. Ennen lähtöä hän oli toimeksiantanut Peltolan Jormalle koota luettelo alkolaista YK-sotureista. Heitä löytyikin yhteensä 13, joista 10 veteraania lähti muistelomatkalle Kyprokselle.

Koska reissuun oli lähtenyt alan miehiä, tutustuttiin myös saaren alkoholioloihin teoriassa ja käytännössä.

Oheisena Ilkan raportti maaliskuussa 1988 tehdystä matkasta.

Perinteen mukaan juorupalstalla pääsivät esiin mm. oheiset työnsankarit, joista Ilkka Kekki täytti 70 vuotta.

Etukansi:

Teknokemian tulosyksikkö muutti uusiin tiloihin. Neuvottelussa osastosihteeri Irmeli Ranta tulosyksikön päällikkö Kari T. Korhonen ja tukkuryhmän myyntipäällikkö Raili Maijala. 

Kuva:

Jallu Kalervo Koski

Tässä Pullopostissa oli laaja kuusisivuinen artikkeli Teknokemian tulosyksiköstä.

Tämän keskisuuren yrityksen kokoisen yksikön tarkoituksena oli vastata Suomen etanoli- ja etanolivalmistehuollosta sekä valmistaa ja markkinoida etanoli- ja kemikaalituotteita.

Kahdeksankymmentä alkolaista tuotti ja markkinoi yli neljääsataa tuotetta ja kehitti koko ajan uusia tuotteita.

Tuotteet valmistettiin Rajamäen teknokemian tehtaalla ja markkinoitiin Helsingissä Tallbergintalon ylimmässä kerroksessa.

Organosaatiossa Teknokemian tulosyksikkö kuului johtaja Erkki Anttilan alaisuuteen. Tulosyksikön päällikkö oli Kari T Korhonen ja osastosihteeri Irmeli Ranta.

Otos Pullopostin juorupalstalta. Viisikymmenvuotispäiviään juhli Raahen paikallisjohtaja Aimo Stranden.

Etukansi:

Tärkkelyssokeritehtaan harjannostajaisissa maistui oopperavoileipä. Edessä rakentajien pääluottamusmies Olli Kokko.

Kuva: Jallu K. Koski

Tammikuun 21. päivänä 1988 Rajamäen tehtaan toimihenkilöiden ruokalaan kokoontui toistasataa rakentajaa ja rakennuttajan edustajaa Rajamäen tärkkelyssokeritehtaan harjannostajaisiin. Saman vuoden kesällä valmistuva tehdas tulisi olemaan pinta-alataan 400 neliötä.

Vieraat herkuttelivat oopperavoileivillä oluen kera ja jälkkäriksi juotiin kahvit kakulla.

Pulloposti antoi myös tietoiskun tärkkelysnestesokerista. Molekyylibiologit olivat koolla Vuorannassa kuulemassa ohratutkimuksen uusista tuulista.

Mittava joukko työnsankareita sai kuvansa tähänkin lehteen. Minimivaatimus oli 20 palveluvuotta.

Etukansi:

Riihimäen Lasitehdas valmistaa pullon puristus-puhallusmenetelmällä.

Kuvat: Jallu K. Koski

Tammikuun 19. 1988  Alkon ja Huhtamäki Oy:n herrat matkustivat Moskovaan. Mentiin solmimaan teknillis-tieteellistä sopimusta seleenihiivasta Neuvostoliiton terveysministeriön ja sen alaisen Ravintoinstituutin välillä.

Neuvostliittolaiset halusivat myös selvittää voisiko Alkon SELENAlla olla vaikutusta alkoholistien hoidossa. Alkon tohtorit olivat havainneet, että seleeni suojaa maksasoluja vaurioitumiselta.

Kuudellatoista alkolaisella oli tullut mittariin 20, 25 tai peräti 40 palveluvuotta.

Kaksi 50-vuotiasta syntymäpäiväsankariakin pääsi Pullopostiin.

Etukansi:

Petri Hyytiä tutkii skinnerinhäkillä, paljonko rotta on valmis näkemään vaivaa saadakseen alkoholia.  

Kuva: Jallu K. Koski

Muuan Pullopostin kirjeenvaihtaja oli käynyt vuonna 1987 tutustumassa gruusialaisiin virkaveljiinsä Tbilisissä ja Kobuletissa. Tältä matkalta saadut positiiviset kokemukset rohkaisivat jatkamaan empiirisiä tukimuksia rajojemme takana.

Seuraava matka suuntautui Tolstoi-junalla Moskovaan ja siitä saimme lukea vuoden 1988 ensimmäisessä Pullopostissa.

Kolmas matka vei kirjeenvaihtajamme junalla Siperian halki Kiinaan. Lähes kuuden vuorokauden ja kahdeksan tuhannen kilometrin jälkeen juna pysähtyi Pekingin rautatieasemalle, josta varsinainen seikkailu alkoi.

Oheisena raportti matkasta, jolla ei ollut ryhmää tukena, ei matkanjohtajaa eikä edes karttaa, kännykästä puhumattakaan. Ajat olivat yli 30 vuotta sitten kovin erilaiset kuin nykyään.

Kolmetoista onnellista alkolaista naamaa paistattelee taas Pullopostin erittäin suositulla juorusivulla.

Oi niitä aikoja - nyt ei ole edes henkilöstölehteä!

Etukansi:

Chymoksen viinilinjan johtoa tehtaan viinivarastossa.

Kannen kuvasi Jallu. K. Koski

Muistellaanpa tätä lukiessa hiukan edesmennyttä Chymosta. Tehdas tuli monelle alkolaiselle vuosien mittaan tutuksi. Sehän oli Alkon sopimuskumppani ja hyvä sellainen. Lappeenrannan tehdas oli mieluisa tutustumiskohde, jossa vieraita kestittiin hyvin ja usein sieltä lähdettiin viemisten kanssa.

Maailma muuttui ja Chymos sulateltiin Fazeriin. Vuonna 1993 makeistuotanto meni Fazerille ja 2006 kaikki muukin sulautettiin Cloetta Fazerin osaksi. Niin loppui itsenäisen Chymoksen tarina.

Tiesittekö muuten, että sana Chymos on kreikkaa ja tarkoittaa mehua. Alkolaiset osasivat lausuakin sen oikein: kyymos. Monet muut eivät, tuli hyymosta, syymosta ja vaikka mitä.

Kansikuvassa maistelevalla viini- ja liköörilinjan johtaja Seppo Ovaskalla oli tai on edelleen Lappeenrannassa Kavaljeeri-niminen alus, jolla tehdään myös risteilyitä. 

Pullopostin kirjeenvaihtaja oli lähtenyt junalla Moskovaan. Pahimpaan Gorbatsovin harjoittamaan neuvostokansan raitistamisen aikaan. 

Tilanne oli kaikin puolin epätodellinen. Neuvostoliiton puolella ravintoavaunusta loppui alkoholitarjoilu. Asiasta tietoiset matkustajat osasivat kuitenkin varautua tähän, eikä Gorban kaipaamaa kuivumista juuri havaittu. Melkein päinvastoin.

Kirjeenvaihtajan matkakertomus on tosi ja se perustuu empiirisiin kokemuksiin ja tutkimuksiin. Kyseinen matka oli hänen 30. Neuvostoliiton matkansa.

Viimeisinä vaan ei vähäisimpinä esittäytyvät alkolaiset työnsankarit.

Kansikuvan olkisen himmelin on rakentanut Mikko Immonen ja kuvannut Jallu K. Koski

Alkossa oli tuohon aikaan töissä kolmisenkymmentä tohtoritutkinnon suorittanutta henkilöä. Pulloposti esitteli heistä viisi. 

Esille pääsivät Doktor der Landwirtschaften Maija Viro, joka tutki tiiviisti ohraviinatehtaan rehuja. Kuten oppiarvosta voi päätellä, Maija oli väitellyt tohtoriksi Saksassa Giessenin yliopistossa.

Valtiotieteen tohtori Bertil Roslin oli väitellyt Åbo Akademissa hallinnon laajenemiseen liittyvistä luotonotto-ongelmista.

Vuonna 1985 Alkoon tullut Roslin oli taustaltaan tiedemies ja yliopiston opettaja. Tuolloin hän toimi Alkon talousjohtajana.

Hallintotieteiden tohtori, silloinen Alkon pääjohtaja Heikki Koski oli väitellyt Tampereen yhteiskunnallisessa korkeakoulussa aiheesta "Kuntalaisten osallistuminen kunnallishallintoon". Aihe herätti paljon huomiota ja pääsi näkyvästi tiedotusvälineisiin. 

Lääketieteen tohtori Esa Korpi työskenteli Alkossa hermostotutkimusjaoston esimiehenä. Hän oli väitellyt Tampereen Yliopistossa aivoston kemiaa ja fysiologiaa käsittelevistä aiheista.

Valtiotieteen tohtori Salme Ahlström väitteli tohtoriksi Helsingin Yliopistossa väitöskirjallaan "Drinking Habits among Alcoholics". Tohtoriksi väiteltyään hän toimi Alkohoholipoliittisen tutkimuslaitoksen esimiehenä kolme vuotta ja sen jälkeen vakinaisena tutkijana.

Filosofian tohtori Matti Lehtonen väitteli tohtoriksi Helsingin Yliopistossa aiheenaan alkoholijuomien aromiaineiden kromatografinen määrittäminen. Haastattelun aikaan hän toimi Rajamäen tehtaiden laboratoriopäällikkönä.

Pulloposti tarkensi myös väitöstilaisuuden kustoksen tehtävää. Aikanaan hän vahti miekka kädessä, että väittelijät eivät käy toistensa kimppuun. Nykyisinkin kustos on väitöstilaisuuden virallinen valvoja, mutta ei kanna enää miekkaa.

Tämän Pullopostin matkakertomus vie lukijansa Moskovaan. Siellä oli Finteknologia-messut, joille osallistui 60 suomalaisyrityksen mukana myös Alko.

Alkon osastolla esiteltiin yhtiön tutkimusta, biohiivoja ja entsyymiseos ECONASEn  käyttöä eri sovelluksissa.

Messuvieraita oli sankoin joukoin. Jutun kirjoittaja Tarja Koistinen ehdottikin, että Alkoon perustettaisiin venäjänkielen kerho, nyt kun asiointia naapuriin jatketaan.

Suomi täytti 70 vuotta 6.12.1987. Juhlavuoden kunniaksi eri puolille maata istutettiin Itsenäisyyden kuusen taimia. Alkokin oli hankkinut Itsenäisyyden Juhlavuoden Lastenrahaston myymiä kuusentaimia kuusi kappaletta. Kappalehinta oli 5000 mk.

Kuusensa saivat  Salmisaari, Rajamäki, Vuoranta, Strömsö, Imatra ja Koskenkorva.

Vuorannan itsenäisyyskuusen kiven ja siihen kiinnitetyn laatan paljastivat myyntipäällikkö Heljä Näränen ja johtaja Mikko Immonen.

Taas juhli joukko alkolaisia 20 - 35 palveluvuottaan. Henkilöstölehti noteerasi työnsankarit kuvan kera.

Hyvän Joulun ja Onnellisen Uuden Vuoden toivotuksia varten Pulloposti luovutti Alkon Eläkeläiset ry:lle koko takakantensa.

Kansikuvassa Koskenkorvan teollisuusyksikön päällikkö Timo Hakonen.

Kuvat Jallu K. Koski

Silloinen sosiaali- ja terveysministeri Tarja Halonen kävi muistuttamassa alkoholilain periaatepykälästä ohraviinatehtaan vihkiäisissä Koskenkorvalla.

Samassa tilaisuudessa Ilmajoki-lehden uudeksi patruunaksi tituleeraama Timo Hakonen sai kaulaansa maljan, jolla voi tarvittaessa testata tehtaan tuottteen laatua.

Rai I:n apulaisesimies Heikki Tuomi oli poikennut Kyproksella ja hakeutunut siellä KEOn alkoholijuomatehtaaseen jutun tekoon. Ohessa hänen matkaraporttinsa.

KEOn tehdas on tunnettu turistikohdekin, sillä siellä järjestetään tehdaskierroksia, jotka huipentuvat runsastarjontaisiin maistiaisiin

Ja sitten taas muutama esimerkkitapaus työnsankareista, jotka olivat tuolloin palvelleet uskollisesti Alkoa 25 tai 20 vuotta.

Kansikuva

Leena Kuuva (vas), Hannu Leppälä ja Leena Warsell Antero Okkosen opissa Vuorannassa pidetyllä kirjoituskurssilla.

Kuva: Jallu Kalervo Koski

Tekstin saa suuremmaksi napsauttamalla ensin kuvaa ja sitten sivun oikeassa yläreunassa 3 pistettä. Siellä on lähennä painike, josta voi suurentaa tekstiä.

Mahtaakohan Tuulikin palkintokaapissa olla tallella vielä Alkon olymialaisten kultamitalli vuodelta 1987?

Silloin otettiin naisesta ja miehestä mittaa Lauttasaaren urheilukentällä. Tähän kilpailuun otti osaa 181 alkolaista.

Tästä numerosta alkaa Pullopostin kirjeenvaihtajan juttusarja vierasmaalaisista viinakaupoista. Empiirisistä kokemuksistaan ja haastatteluistaan kertoo muuan K. Leikas.

Aloitetaan Gruusiasta. Kohteen valitsi luontoäiti runttaamaalla lumimassoillaan lyttyyn kazbekilaisen vuoristohotellin, joka oli alkuperäinen matkan majoituspaikka. Vaihtoehdoksi tarjottiiin Gruusian Kobuletia.

Yöjunalla maaseudun pikkukaupungista pääkaupunki Tbilisiin.

Lopuksi olisi tarjolla kaksi työnsankaritarta, kolme työnsankaria ja yksi synttärisankari.

Kansikuva

Suomi juoksee-viesti 1987. Ensimmäinen osuus Utsjoki-Mantojärvi.

Juristitoimittaja Kari Paaso oli ollut taas tien päällä. Hän oli pistäytynyt Kymen piirin esimiesten kanssa Leningradissa.

Oheisessa letkeästi kirjoitetussa matkaraportissa hän kertoo havainnoistaan neukkujen glasnostista, perestroikasta ja sen sivutuotteena syntyneestä uudesta alkoholipolitiikasta.

Neuvostoliitossa oli havaittu, että juopottelu vaikutti monella tavalla heikentävästi talouteen. Työläiset pitivät ylipitkiä ruokatunteja, jopottelivat työpaikoillaan ja pitivät rokulipäiviä. Työn tuottavuus ja laatuhan tästä kärsivät. 

Kommunistisen puolueen keskuskomitea Mihail Gorbatshovin johdolla päätti tehdä tästä lopun. Alkoholin saantia rajoitettiin radikaalisti ja valistusta lisättiin. Esimerkin vuoksi juopot johtajat saivat kenkää.

Toimintaa ohjaamaan ja valvomaan perustettiin alueelliset raittiusjärjestöt. Leningradin kaupungin raittiusseuran kaksi varapuheenjohtajaa luennoivat Kymen piirin esimiehille.

Ei sujunut ongelmitta tämäkään kuivatusyritys. Kotipoltto lisääntyi rajusti, korvikeaineita juotiin paremman puutteessa ja pimeä kauppa kukoisti. Näinhän se oli käynyt Suomessakin kieltolain aikana.

Suuri ihme tapahtui, kun Ilkka Pollari liittyi Leningradin raittiusjärjestön jäseneksi. Hänellä ei juuri ollut valinnanvaraa, sillä hänet kutsuttiin jäseneksi. Juhlallisessa tilaisuudessa todettiin, että jäsenyys voidaan perua, jos asianomainen ei elä ihmisiksi. Leningradin kaupungissa yhtään ei vielä ollut erotettu, todistivat luennoitsijat. Juristitoimittaja Paaso jäi odottelemaan ensimmäistä.

Mielenkiinnolla luin Pullopostin artikkelin Mäntän myymälästä. Olin ollut itsekin siellä apulaisesimiehen hommissa 16.10.1972 - 1.5.1973. Siis yhteensä 6 kk ja 15 pv. Voin yhtyä paikallisjohtaja Aimo Saarelaisen lausuntoon, että "Mänttään ei tulla olemaan". En silloin kuitenkaan pitänyt paikkakuntaa mitenkään luotaantyöntävänä. Työsuhdeasunnokseni sain kolmion myymälän yläkerrasta ja olin siihen tyytyväinen.

Artikkelissa perustiedot myymälästä, henkilökunnasta ja asiaksmääristä. Viinaa, Sorbusta ja Aperitaahan sielläkin pääasiassa juotiin.

Kovin nuivan kuvan 1980-luvun lopun mänttäläisistä oli paikallisjohtaja Saarelainen saanut. Kunnallispolitiikassa mukana ollut paikallisjohtaja tunsi väkeänsä tavallista paremmin.

Negatiivisten käsitystensä tueksi Saarelainen siteerasi Helsingin Sanomien toimittajaa, jolle mänttäläistyttö oli sanonut:"Joka kestää elämää Mäntässä, kestää sitä missä tahansa".

Artikkeli on mielenkiintoinen analyysi tuon ajan mänttäläisistä. Kannattaa lukea.

Varkauden ja Joensuun paikallisosastot saivat juhannuksen alla uudet myymälät. Heinävedellä avattiin 265 neliön tiskimyymälä 8.6.1987. Myymälän esimiehenä toimi Juha Lindberg apunaan Anne Savolainen ja kolme osa-aikamyyjää.

Heinäveden myymälä oli Alkon 224. myymälä.

Enon 260 neliön tiskimyymälä oli Alkon 225. myymälä. Se avattiin sopivasti juhannusmyyntiin. Joensuun paikallisosastoon kuuluvan myymälän vakinaista henkilökuntaa olivat esimies Ossi Sorjonen ja myyjä Tenho Laukkanen. Heidän lisäkseen myymälässä työskenteli 4 osa-aikamyyjää.

Nurmeksessa kierrätettiin Alkon myymälää torin ympäri. Aikaisemmin se oli sijainnut torin pohjoispuolella, sitten eteläpuolella ja nyt se palasi taas liki samoille paikoille missä se oli alunpitäen ollut.

369 neliön tiskimyymälä avattiin uudessa funkkis-vaikutteisessa talossa 1.6.1987.

Paikallisjohtaja Seppo Hyötyläinen vastasi myymälän toiminnasta yhdessä Ari Purmosen, Kari Pöyhösen ja viiden naismyyjän kanssa.

Uutta myymälässä oli olutpäähänkin sijoitettu lankapuhelin.

Paikkakunnan vakinainen mökkiläinen oli listannut Vammalan plussia ja miinuksia. Plussia sai mm. Vammalan Alkon henkilökunta, koska se avusti tyhjien pullojen vastaanotossa. "Uskomatonta ja esimerkillistä" totesi mökkiläinen.

Tuleva Kunniapuheenjohtajamme, silloinen Porvoon paikallisjohtaja Leo Mäkinen oli 10.7.1987 palvellut Alkoa 35 vuotta.

Lexan lisäksi oli pramilla taas suuri joukko ansioituneita työnsankareita. 

Kansikuva 

Metsä-Serlan Mäntän tehdas tuotti kaiken sulfiittispriin. 

Kuvat Jallu K. Koski

Toukokuun 11. päivänä 1987 Ähtäriin avattiin uusi 280 neliön valintamyymälä. Surkeasta kevätsäästä huolimatta avajaiset olivat menestys. Onnitteluja ja kukkia tulvi runsaasti. Talo tarjosi varaston puolella onnittelijoille kakkukahvit.

Samassa talossa Alkon kanssa toimi myös Posti, Verotoimisto ja Poliisi.

Avajaispäivänä kävi 233 asiakasta ja he ostivat 738 pulloa. Koskenkorva ja Dry Vodka olivat ostetuimmat juomat.

Ähtärin Alkon paikallisjohtaja Tapani Nokua on monitaitoinen mies. Viinaosaamisesnsa lisäksi hän osaa myös taikoa. Liki satakunta keikkaa vuodessa eri puolilla Suomea on kova juttu.

Avustajana toimivan avovaimon kanssa keikat sujuvat mallikkaasti.

Kansainväliset kontaktit pitävät taikahommat ajan tasalla. Taikuri Nokua osallistuu ahkerasti vuosittain järjestettäviin Pohjoismaisiin taikurikongresseihin ja joka kolmas vuosi järjestettäviin kansainvälisiin kongresseihin.

Arja Aarnio taisteli apinan kanssa Haniassa Kreetalla. Häkistään karannut apina repi ja runnoi Arjan sairaalakuntoon. Kymmenen tikkiä vertavuotavaan päähän ja kolme tikkiä peukaloon.

Parin päivän tarkkailujakso kreikkalaisessa sairaalassa on ollut kokemus sinänsä!

Sitten suuri joukko ansioituneita työnsankareita. Löytyykö listoilta tuttuja työtovereita?

Rajamäen tehtaiden tehdaspavelu palvelee lähes kaikkialla. Tässä puretaan vanhaa pullorataa. Henkilöt vasemmalta: korjaamoinsinööri Vesa Heinonen, apulaisisännöitsijä Ylermi Sartila sekä koneasentajat Touko Tähtinen ja Eino Ronkainen.

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Alkon 221. myymälä avattiin Nivalassa. Oltiin tyytyväisiä myymälän uusiin tiloihin, jotka sijaitsivat kirkonkylän taajaman laidalla.

Avajaispäivän myynti noudatteli Koskenkorva - Vodka linjaa. Myymälän esimies Matti Laitinen oli aloittanut alkolaisen työuransa Kuopiosta ja kierrellyt Nivalaan Siilinjärven ja Kouvolan kautta.

Ahkerasti ulkomaanmatkoja tehneet Alkon eläkeläiset puuhasivat taas toiveikkaina kevät- matkaa Tanskaan ja Pohjois-Saksaan.

Olisi pitänyt saada kasaan 25 hengen seurue, jotta matka olisi toteutunut. Haaveeksi jäi tämä kevätmatka. Se oli peruttava osanottajien vähyyden vuoksi.

Alkolaiset työnsankarit olivat taas näytteillä. Pullopostin taittajalle oli sattunut pikku moka, kun Seppo Räsäsen ja Reijo Nurmisen naamat olivat vaihtuneet keskenään.

Kansikuvassa vasemmalla kuvanveistäjä Ville Wallgrenin tunnetuin teos Havis Amanda Helsingin Kauppatorilla. Oikealla Helsingin Arkadiantalo, jossa olivat Uudenmaan piirikonttori, myymälä Hki 2 sekä Helsingin ja Espoo-Vantaan paikallisosastot.

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Ponteva juristimme Kari Paaso oli ollut taas liikenteessä. Tällä kertaa Norjan Bergenissä syynäämässä Vinmonopoletin uudistettua tehdasta ja itseään Vinmonopoletia, joka on Norjan Alko. Paljon on yhteistä, mutta paljon on erojakin.

Kari kirjoitti perusteellisen raportin reissustaan. Vinmonopoletin väki oli siihen aikaan lakkoherkkää ja lienee vaarantanut lakoillaan koko monopolin olemassaolon. Osattiinhan sitä tosin lakkoilla ennen vanhaan meillä Alkossakin!

Eräs seikka Vinmonopoletin käyntännöissä oli erityisesti jäänyt Karin mieleen. Henkilökunta sai siellä alennusta talon tuotteista kolme kertaa vuodessa rajoitetusta määrästä juomia. Alennus oli 30 % ja alennustuotteet pullotettiin vain henkilökuntaa varten ja ne erottuivat standardituotteista. Tämän katsottiin hankaloittavan mahdollista alennuspullojen trokausta.

Lopputulemana viisas juristi ehdotti, että meillä Alkossakin voitaisiin harkita samanlaista menettelyä - "kun kuitenkin kaikki ulkopuoliset luulevat, että Alkossa saadaan puolet palkasta viinana".

Alkon terveydenhoitaja Raili Heikinheimokin oli ollut työmatkalla Tukholmassa. Mukana olivat hänen miehensä ja Uspenskin katedraalin mieskuoro.

Kuorolla oli konsertti Tukholman Kansallismuseossa, jonka 800 istumapaikkaa olivat täyteen buukattu ja loput kuuntelivat ovien takana ulkopuolella. Muitakin alkolaisia oli joukossa. Kuoroa johti "vireä eläkeläinen" Peter Mirolybov, Alkon vahtimestari Konsata Häkkälä oli yksi kuoron kolmesta solistista ja entinen osa-aikamyyjä Aleksi Mirolybov lauloi kuorossa. Aleksilla oli käsi kantositeessä. Kolmioliina piti vaihtaa esiintymisasuun paremmin sopivaan siniseen liinaan ja terveydenhoitaja Raili hoiteli vaihto-operaation!

Paljon oli taas lehteen päässeitä työnsankareita. Kaksikymmentä vuotta ja sitä pidempi aika oikeutti nimen ja kuvan pääsyyn Pullopostin juorupalstalle. Palsta luettiin tarkkaan.

Kansikuva:

Muovipullo säilyy ehjänä siinä missä lasinen menee rikki. Yhdeksässä myymälässä kokeiltiin kolmen kuukauden ajan muovista vaihtoehtoa.

Kannen kuvasi Jallu K. Koski

Salmisaaren kiinteistön alueella otettiin käyttöön aikansa huippuinnovaatio langaton henkilöhaku-järjestelmä. Vain harvat ja valitut saivat tämän kapineen käyttöönsä. Pian huomattiin, että se oli suunniteltu ensisijassa miesten takataskuun. Naiset keksivät panna vehkeen saappaan varteen.

Tämän lehden matkakertomus on hiukan niukka. Muuan Martti oli käynyt tapailemassa virolaisia ystäviään Tallinnassa ja raportoi sikäläisistä alkoholioloista.

Hellyttävä ajankuva vuosikymmenten takaa!

Juorupalsta julkaisi taas pitkän rivin työn sankareita.

Vastaava työterveyshoitaja Raili Heikinheimo potilaskortiston äärellä.

Kuva: Kalervo Koski

Pulloposti esitteli lyhyesti vuonna 1985 Alkoon tulleen vastaavan työterveyshoitaja Raili Heikinheimon ja potilaskortiston.

Kortiston tiedot ovat lukkojen takana, eikä kukaan ulkopuolinen pääse niitä tutkimaan vakuutti Pulloposti.

Pirjo Heikkilä oli tehnyt kolmen viikon mittaisen ryhmämatkan Kiinaan. Mielenkiintoinen artikkeli antaa kuvan siitä, kuinka valtava kehitys Kiinassa on tapahtunut 35 vuoden aikana.

Esimiespäivät pidettiin Finlndia-talossa 24.9.1985. 

Kannen kuvat ja taitto: Jallu K. Koski

Neljännetkymmenetensimmäiset esimiespäivät pidettiin Helsingissä. Päiville saapui kolmisensataa henkeä ympäri maata. Enimmäkseen he olivat myymälöiden esimiehiä ja paikallisjohtajia.

Esimiespäivät olivat joka toinen vuosi toistuva koulutustapahtuma. Aikaisemmin ne kestivät kaksi päivää, mutta tällä kertaa koko ohjelma käytiin läpi päivässä.

Päivän puhujina olivat pääjohtaja Heikki Koski, jakelutoimen johtaja Pentti Sillantaus, professori Mikko Salaspuro, vähittäismyyntijohtaja Junno Pekkala, piiripäällikkö Paul Fäldt, talousjohtaja Bertil Roslin ja talousneuvos Tauno A.Tuominen. Osastopäällikkö Ilkka Kaski juonsi ohjelman.

Tämän Pullopostin matkakertomus vie lukijansa maaimanympärimatkalle. Etelä-Pohjanmaan mieslaulajat "Jussit" olivat matkalla teemalla "Laulaen maailman ympäri".

Kuoron konsertit kiinnostivat kovasti paikallista väkeä ja TV sekä lehdistö olivat usein paikalla. Tokiossa Jussit esiintyivät Suomen suurlähetystössä ja Japanin tuleva keisari prinssi Akihito ja prinsessa Michiko olivat tulleet konserttia kuulemaan.

Kuorolaiset majoittuivat paikallisten suomalaisten koteihin ja pääsivät nauttimaan eycalyptuslöylyjä suomalaisissa saunoissa.

Konsertit jatkuivat ja paikkakunnat vaihtuivat joskus useiden tuntien bussimatkojen avulla.

Japanista jumbojetti lennätti laulajat Australiaan. Brisbane, Gold Coast, Sidney, Canberra ja Melbourne saivat kuulla Jussien konsertteja.

Melbournesta Jussit lennähtivät Sidneyn kautta Hawaijille huilaamaan. Hawaijilta pääsikin sitten mukavasti San Fransiscon kautta Los Angelesiin.

Helsingin paluulennollakin Finlandia sai ekaluokkaiset matkustajatkin kurkistelemaan ja kuuntelemaan eteläpohjalaisten laulua.

Tekstistä ja kuvista vastasi alkolainen kuorolainen Kalevi Taipalus, Kt

Monille senioreille ovat heidän harrastuksensa avanneet aivan uusia ovia. Harva kuitenkaan on päässyt aivan oheisen veroiselle matkalle.

Nykyisetkin Alko-Altian seniorit ovat tosin päässeet reissuillaan eri maiden suurlähetystöihin ja komeasti on Tauno Miettinen siellä Finlandian kajauttanut.

Näihin aikoihin Alkon myymälät saivat virkistysmäärärahoja henkilökunnan elvyttämiseen. Sellaisen rahan saivat myös Haapajärven alkolaiset. He käyttivät rahan veneretkeen. . Viinakauppiaat soutivat Kalajoen uomassa muutaman kilometrin matkan kauniiseen kalliosaareen kolmella lainatulla veneellä. Perillä heitettiin tikkaa, paistettiin makkaraa ja keitettiin nokipannukahvit. Illan hämärtyessä palattiin lähtörantaan.

Tämä juttu on ensimmäinen kirjoitukseni Pullopostiin, joten sillä on meikäläiselle historiallista arvoa.

Kyösti

Näistä Jallu Kosken ottamista kansikuvista moni tarkkasilmäinen löytää oman kuvansa. Olihan meitä paikalla kolmisensataa!

Alajärven myymälä muutti ja siirtyi KAP-kauteen. Myymälän vanhin myyjä Hannu Järvi myy uusilla koneilla Pöytäviinaa. 

Kuva: Jallu K. Koski

Tämän Pullopostin matkakertomus vie lukijan Ala-Saksin Haus Ohrbeckiin. Fransiskaaniluostarin yhteydessä olevaan kurssipaikkaan kokoontui 40 katolilaista kaikista pohjoismaista.

Kesäkuun 24. päivänä 1985 alkolainen Sari Salo lensi aamukoneella Hampuriin. Hän oli ilmoittautunut Osnabryckin hiippakunnan pohjoismaiden  roomalaiskatolisille järjestettävälle kahden viikon kurssille. Junalla ja taksilla matka jatkui varsinaiseen kurssipaikkaan Haus Ohrbeckiin.

Oheisena Sarin myönteiset kokemukset kansainväliseltä kurssilta. Vieraanvaraisuus oli ollut ylenpalttista!

Alkon urheiluhistorian mahtavimat suunnistusmestaruuskisat käytiin 24.8.1985 Paimiossa.

Varsinais-Suomi nappasi peräti 7 mitalia. Kilpailujen promoottorina hääri Simo Mannervesi ja sai onnistuneista järjestelyistään runsaasti kiitoksia.

Henkilötietojen juorupalstalle pääsivät taas vuorollaan uudet työnsankarit, joille oli kertynyt vähintään 20 palveluvuotta.

Kansikuvassa Prinssi Philip saaristoristeilyllä matkalla Strömsöhön, oppaana Kalervo Eriksson. (Kuva: Kaius Hedenström)

Toijalan menneisyyttä ja 35 vuoden takaista silloista nykyisyyttä esiteltiin kiitettävästi. Mainittiin myös Toijalan vanha nimi Akaa. Nykyisin Akaa on muuttunut uudeksi nimeksi.

Oy Alko Ab, Toijala otsikon alla esitellään perusteellisesti myymälä ja sen henkilökunta harrastuksineen ja mielijuomineen.

Toijalalaisen tapetinteon juuret juontavat vuoteen 1903. Syystä koko Suomen mittakaavassa merkittävä teollisuuden ala esiteltiin tässä yhteydessä.

Juhani Korhonen Hki 2:sta kirjoitti kepeällä kynällä mukavia empiirisiä kokemuksia Italian matkaltaan. Viinit ja ruoka olivat tietenkin pääasia.